Kirjoitin varmaan A4-pituisen vuodatuksen pahaa oloa ja läskiä ja kiloja. Se ei tallentunut teknisten ongelmien takia! Voi vitsi...

Nyt yritän tiivistää saman, että pääsen iloisena (!) ja pirteänä (!) jatkamaan töitäni. Paino on 102,8 kg. Olen typerä, inhottava, läski. Itkettää. En silti osaa muuta kuin ahmia herkkuja. "Oikea" ruoka inhottaa! Haluan jotain, jonka voin nopeasti ahtaa suuni ja joka mieluiten maistuu makealta.

Eilen söin muistaakseni näin:

Aamupalalla mysliä, leipää ja teetä.

Lounaaksi ja välipalaksi jäätelöpuikko, perunalastuja purkillinen, viipale pizzaa. Teetä.

Töiden jälkeen klo 19 loppu pizza, sellainen kaupan lätty, jota tuunattu meetvurstilla.

Kotona ainakin teetä ja ehkä leipää, en muista, yksi tai kaksi.

Yöllä ensin neljä ruisleipää. Koska peli oli jo menetetty, söin vielä neljä ruisleipää.

7.6. menen juttelemaan psyk. sairaanhoitajan kanssa terveyskeskuksessa tästä painojutusta. Hänen juttusillaan olen käynyt ennenkin. Haluaisin silti sellaisen ihmisen, joka tietää juuri syömisongelmista, on erikoistunut niihin. Painoindeksini on yli 35, mutta ainakaan mitään laihdutusryhmää ei tk:lla ole tarjota.

Olen myös ollut Kiloklubin jäsenenä pian kolme kuukautta. En ole uskaltanut käydä sivuilla kuin kerran. Pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja vahtia jokaista suupalaa. Se on tosi tylsää. Koen, että elämässäni ei ole mitään iloa, jos en saa vapaasti syödä.

Yhteen epäviralliseen laihdutusporukkaan (Postcrossing-forumin kautta) myös ilmoittauduin. Ilmoitin sinne väärän lähtöpainon, epähuomiossa, koska en ollut käynyt juuri vaa'alla. Taisin ilmoittaa 98 tai 99 kg. Kahden viikon päästä pitäisi olla kaksi kiloa kevyempi, niin saisin muilta porukan jäseniltä postikortteja. (Juu, keräilen niitä.) Kun en siihen pääse, pistin osittain senkin takia ranttaliksi. Eli kun tavoite pettää, paino aina alkaa karata päinvastaiseen suuntaan ja tilanne on pian kahta kauheampi.

En haluaisi syödä mitään, mutta kun jotain pitäisi syödä. En halua valmistaa ruokaa. Jo vaikkapa salaatin tekeminen tuntuu liian isolta henkiseltä ponnistukselta. Haluan jotain sellaista, jonka pakkaus vain avataan ja ruoka mätetään suuhun.

Inhoan itseäni. Kohta viikon rantaloma Kreikassa. Uikkarit, hyi. Perheen kesken se olisikin vielä siedettävää, mutta miehen vanhemmat, laihat kuin mitkä, ovat mukana. Puhuvat aina rumasti, jos joku tuttava on lihonut yms. Poika rakastaa uimista ja varmasti viihtyy rannalla. En voi sieltä poiskaan olla, enkä laittaa lasta yksin veteen. Ahdistaa. Mun piti siis tässä vaiheessa painaa jo 80 kg...

Useimmat blogiani lukeneet tietävät, että olen tasaisin väliajoin täällä hehkuttanut laihduttamisesta ja muka aloittanut uutta elämää. Kävin eilen shoppailemassa Tampereella ja kyllä ahdisti. Kokoa 50 olevan on tosi hankala löytää mitään vaatteita. En ostanut mitään. Aamulla kokeilin syksyllä hankkimiani housuja (48) - pienet! En tiedä, olisiko siinä motivaatiota olla herkuttelematta, kun ei löydä vaatteita. *Grr...*

Oikeasti ahdistaa, kun kesä tulee eikä voi enää kulkea mustissa farkuissa (lämpötilan takia). Hikoilen helposti, joten tympii, kun ei omista kivoja kevyitä vaatteita. Lisäksi menemme touko-kesäkuun vaihteessa viikoksi Kreikkaan - mitähän mä siellä puen päälle?

Syksyllä sain painoni lähtemään laskuun, taisin päästä jopa lukemiin 94 kg. Nyt suunta on ylöspäin. Olen ollut karkki- ja keksilakossa alkuvuoden. Ei se mitään auta. Olen todellisissa vaikeuksissa, enkä tiedä, miten jatkaisi. Arkisin en yleensä syö lämmintä ruokaa. Jos mahdollista, vedän lounaaksi pullaa tai jäätelöpaketin, joskus molemmat. Aamupalaksi leipää ja teetä, iltapalaksi leipää ja teetä. Inhoan ruoanlaittoa. Pitäisi päästä valmiiseen pöytään, ja onneksi mieheni useimmiten laittaa viikonloppuna ruokaa. Silloin en tietenkään voi vetäistä jäätelöpakettia tms.

Olen käynyt terveydenhoitajan, mielenterveyshoitajan ja ravitsemusterapeutin luona. Syömishäiriö tämä ei kuulemma ole. En tiedä, mikä sitten. Syön kaikenlaisiin tunteisiin, juhlaan ja arkeen. En tiedä, en jaksaisi. En haluaisi silti valittaa. Mutta jos alan tarkkailemaan painoani, niin etukäteen tuntuu, että mitä iloa arkeeni sitten enää jää?!? Ruoka on lääke kurjuuteen (= arkeen).

Liikunta? Onko pakko? En haluaisi luopua muista harrastuksistani. Jokainenhan ehtii tehdä sen, mitä haluaa.

Nyt huhtikuussa 2007 mun piti muistaakseni painaa asettamani tavoitteen mukaan 80 kg. No eipä siihen ole kuin 19 kg matkaa! Hitto! Miksi ihmisen pitää syödä? Eikö voisi vetää jonkun pillerin nassuun ja saada siitä kaiken tarpeellisen? Jos jättäisin syömättä, mitä tapahtuisi?

...nimittäin että en pystynyt tänään antamaan pissanäytettä! Hups, kaikkea nämä blogit saattavatkin julkisuuteen. No, aamulla uusi yritys.

Asiaan: Kahden kuukauden jahkailun jälkeen sain käytyä verikokeessa, johon työterkkari minut määräsi. Arvot olivat muuten ok, mutta ns. hyvä kolesteroli (HDL) oli 0,9. (Yksiköstä ei ole hajuakaan.) Sen suositusala-arvo on 1,0 ja siitä tuonne 2,7 asti on vielä ok. Hieman huolestuneena tietysti asiaa selvitin ja mm. Sydänliiton sivujen kautta löysin tietoakin, mitä pitäisi tehdä asialle ja...

--> Hyvää kolesterolia nostaa laihduttaminen ja säännöllinen ja riittävä liikunta.

Jos tuo HDL-arvo on liian alhainen, sekin lisää sepelvaltimotaudin riskiä. Kääks! Muut arvoni olivat sentään kunnossa.

Jahas. Ei kai tässä muu auta. Olen tässä ollut työhön palattua muka niin kiireinen, että hyvä, jos kerran viikossa olen lenkillä käynyt. :( Todellisuudessa olen kuitenkin ollut yksin kotona tunnin tai pari päivässä, mutta on ollut niin paljon hauskempaa kirjoitella postikortteja, surfata netissä ja lukea kuin lenkkeillä.

Paino oli maanantaina muistaakseni 96,2 kg - edellisestä viikosta plussaa 0,4 kg. Tsemppi on ollut täysin kateissa, ja olen jo miettinyt, että taasko tämä uusi elämä kesti sen pari viikkoa minkä tavallisestikin...

Tai sitten pitäisi varata toukokuulle matka jonnekin, johon lähtisin vain hoikempana ihmisenä. ;) Otin kyllä älyttömän kovan tavoitteen painaa 80 kg huhtikuussa 2007. Missä ovat kanssalaihduttajat? Teija? RamonaJaana? Huhuu! Tänne ja äkkiä! Mitä teille kuuluu?

Toka laihdutusviikkoni ei sujunut kovin hyvin. Olikin iloinen yllätys, kun vaaka näytti tänä aamuna 95,8 kg. En ehtinyt kuntoillakaan kuin yhden kerran ja lisäksi muutoin pyöräillä tai kävellä töihin, mihin saan noin kymmenen minuuttia kulumaan. Tänä aamuna muutinkin kunto-ohjelmaani niin, että sauvakävelyn lisäksi laitoin sinne voimistelun ja pyöräilyn, koska pidän myös niistä lajeista.

Lauantaina tuli taas hyvin todistettua säännöllisten ruoka-aikojen merkitys. Meillä oli mieheni vanhemmat kylässä. Heillä on tapana syödä päivän ensimmäinen lämmin ateria (puuron jälkeen) vasta klo 18 jälkeen. Sehän meinasi olla minulle katastrofi! Klo 11 kahvittelimme - minä join pelkkää teetä ja onnistuin kiertämään korput ja keksit. No, iltapäivällä olikin jo niin nälkä, että vedin nassuun salaa pojan karkkeja ja 4 täytekeksiä. Kääks! :(

Sunnuntaina menimme syömään pikaruokaa. Poika halusi välttämättä ranskalaiset ja mummu antoi hänelle siihen rahaa. Minä otin tavanomaiset kerrosaterian sijasta pelkän kerroshampurilaisen ja siihen juomaksi vettä. Hyvä yritys, mutta olin erittäin hämmästynyt, kun minulle tuotiinkin myös ranskalaiset! No, ahneena söin niistä puolet...

Pojan ulkomuotomääritelmän mukaan minä olen "tomaatti"... Hän tosin tykkää minusta pyöreänäkin ja yrittää kovasti tyrkyttää minulle herkkuja. ;) Lisäksi hän on lähes joka päivä halunnut leipoa jotain tai paistaa lettuja... Laihduta siinä sitten.

..."Olet laihtunut nopeammin kuin mitä suosittelemme. Ole varovainen ettet pudota painoasi terveyttäsi vaarantavalla tavalla."

Nyt sitten pitäisi löytää jokin keskitie. On tietysti selvää, että aluksi painoa (= nestettä) lähtee helpostikin. En myöskään ehdi aina lenkille, vaikka aikatauluuni on merkitty kolme lenkkiä viikossa. Yritän kuitenkin mennä useammin kävellen töihin, tosin matkaa ei ole kuin reilu kilometri.

Paino 24.7. 96,4 kg. (Edellinen punnitus 100 kg saattoi olla hieman yläkanttiin, ainakin se oli vaatteet päällä.)

Kuten aavistinkin, paino on taas lähtenyt noususuuntaan. Pullaa ja jäätelöä on tullut syötyä joka päivä loma-aikana. No, toki sitä syön arkenakin, mutta silloin jätän lämpimät ateriat syömättä! Nyt olen syönyt lämpimän ruoan vähintään kerran päivässä, melko usein vielä jotain epäterveellistä on ollut mukana (esim. ranskalaisia).

Nyt jälleen uusi startti, vaikka motivaationi ei vieläkään ole kovin vahva. Liityin Keventäjiin.  Mutta kun ei saa syödä herkkuja, niin mitä iloa tässä elämässä on?!?

Syksystä lähtien olen ollut paikallisten naisten mukana Sentit peliin -kampanjassa. Mitään TODELLA näkyvää en ole saanut aikaiseksi, vaikka kiloja on kyllä lähtenyt muutamia. Kun lähtöpaino oli yli satasen, niin se ei ole silti niin silminnähtävää.

Asiaan: 7.5. vyötärö 108 cm eli -7 cm syksystä.

Mun paino oli viimeksi vaa'alla 98 kg! (Lähtö n. 102 kg.) Ei, älkää vielä onnitelko, olin tyhjällä vatsalla ja lähes ilman pukineita. Silti, ehkä vähitellen...

Viikonloppuna lomailen mieheni kanssa. Kunpa silloinkin malttaisin olla nauttimatta kaiken kalorisimpia ruokia.

Huomenna kehityskeskustelu töissä. :/ Sitä kai pitäisi alkaa täytellä, sillä olen töissä, teetauolla.

Paino oli eilen illalla 99,8 kg! Vähästäkin pitää riemuita. Etukäteen oli sellainen olo, että tänään ostan karkkia eikä tästä tule taaskaan yhtään mitään. Tuo pisti sen verran tsemppaamaan, että karkkiostokset jätin väliin - tosin en ole vielä käynyt kaupassakaan... :)

Paino aamulla n. 102 kg. Enkä olekaan välittänyt pätkääkään, syönkö terveellisesti vai en. On niin paljon muuta ajateltavaa.

Kuitenkin olen mukana Maa- ja kotitalousnaisten Sentit peliin -kampanjassa. Tuosta on ainakin se hyöty, että yksi yhteinen lenkkiaika on sovittu perjantaille. Ja se sattuu olemaan vapaailta! (Ihme ja kumma.)

Kuntosalilla olen käynyt torstaisin - 1 kerran olen päässyt! Ei kannata ottaa päivään ja paikkaan sidottua harrastusta: olen ollut töissä, opiskelemassa, mummolassa ja lapsenvahtina. Kaikki oikeita syitä, mutta laji on pikemminkin minulle väärä. Tuo on ainoa päivä, jolloin pääsen töistä klo 16.