Tauon jälkeen päätin avata blogini uudestaan... Suljin blogini viime vuonna, kun tuntui, että en millään ehtinyt kirjoittaa. Nyt ei todellakaan ole aika lisääntynyt, mutta päätin yrittää silti. Yhtenä syynä on Violariumin järjestämä upea ristipistoviikonloppu, jossa useimmilla osallistujilla oli oma blogi. En minäkään sitten halua olla muita huonompi varsinkin, kun jotkut tutuista ovat tätä blogia kaipailleet... Laitoin blogini salasana taakse, kun en sitä päivittänyt.
Nyt viikonlopun ristipistelyn jälkeen on hämmentynyt olo. Mistä löytäisin tasapainon harrastamiseen? Haluaisin lukea, kirjoittaa postikortteja ja tehdä ristipistoja. Joskus pitäisi myös harrastaa liikuntaa. Noita harrastuksia ei mitenkään voi yhdistää... Ja lisäksi minulla on myös runsaasti skräppäys- ja muita askartelutarvikkeita odottamassa vuoroaan. Jokaiseen noista harrastuksesta voisin käyttää useita tunteja päivässä... Joo, ja mulla on myös työ ja perhe.
Että sellaista! Olisi hauska saada kommentteja muilta aktiiviharrastajilta.
Poikamme menee 11.8. eskariin ja viettää synttäreitään siitä kahden viikon päästä. Ikää tulee siis kuusi vuotta. Olen ylpeä pojastani.
5.8. pojalta lähti eka hammas pois, melkein vahingossa. Uutta ei vielä näy tilalle. Mummu lohdutti, että kyllä se jouluun mennessä kasvaa! - En usko itse, että siinä niin kauan menee... Ekana iltana poika ei voinut puhua eikä syödä, mutta onneksi vaiva parani aamuun mennessä.
Muuten on ollut kiukkuista aikaa! Ensin kesäloman loppumisen ja sitten mummolasta tulon jälkeen on ollut usein huutamista ja potkuja ja huitomista. Ikävintä siinä on, että me vanhemmat emme yleensä edes tiedä syytä. Nyt tilanne on muutaman päivän ollut parempi. Toisaalta taas eskarin aloittaminen alkaa varmasti jännittää, vaikka mukavaa siinä on, kun tapaa kaverin, joka on ollut koko kesän lomalla hoitopaikasta. Iltapäivisin poika menee taas ryhmikseen, vaikka ei ole innostunut ajatuksesta...
Hassua eskarin aloittamisessa on, että siihen ei ole kuin pari arkipäivää, emmekä tiedä vielä kaikkia käytännönasioita. Ei ole tietoa, onko eskari neljänä vai viitenä päivänä viikossa. Ei ole tietoa, milloin se alkaa aamuisin. Ekana päivänä koulut alkavat klo 9.00, mutta se ei varmasti ole tavallinen aloitusaika. Täällä eskari toimii alakoulun yhteydessä, joka on saman katon alla kuin työpaikkani. Kätevää, kun pojalla ja äidillä on aamuisin yhteinen matka. (Tosin ehtisin kyllä käymään kotona niinä päivinä, kun menen iltavuoroon puoleen päivään.)
Uskon, että lapsemme viihtyy eskarissa, vaikka sopeutumista se vaatii. Miten hän jaksaa olla osa ryhmää ja toimia yhdessä muiden kanssa? Kouluympäristö on meluisampi, vilkkaampi ja isompi rakennuksena kuin ryhmis. Uusia taitoja poika on kyllä valmis oppimaan, ja kynä pysyy jo nyt melko mukavasti kädessä. Tosin poika oli kovin harmissaan, kun sai kuulla, että eskariin ei saa ottaa läppäri mukaan! Täysi nörtin alku meillä on.
Äitinä minua hieman ahdistaa ajatus pojan joutumisesta jo nyt siihen putkeen, jossa arki toistuu joka päivä samanlaisena. Enää ei ole mahdollisuutta lähteä äkkiä mummolaan tai mennä aamulla ennen töiden alkua asioille.
Pitäisi varmaankin alkaa kirjata tänne pieniä päivittäisiä juttuja, koska muuten päivitystahti hiipuu ja hiipuu. Kotona päivittäminen ei onnistu, mikä on kurja juttu. Johtuu Applesta? Lisää moitteita armas aviomieheni saa siitä, että hän keksi laittaa tietokoneelle jonkinlaisen eston, että nettiin EI pääse klo 23-6. Ärsyttää! Arvatkaa, kuka on kahtena yönä peräkkäin ihmetellyt, miksi mikään nettisivu ei aukea...
Olin tuon samaisen miehen kanssa kuitenkin 10-vuotistapaamistamme juhlistamassa matkoilla, Bratislavassa 28.4.-2.5. Oli kivaa! Eilen luin Me naisista toimittajan kommentin, että Bratislava on kuin toinen Tallinna. :) Käsittääkseni se tarkoittaa ostosmahdollisuuksia ja arkkitehtuuria. Mutta suurin ero on, että Bratislavassa ei kuule suomen kieltä! (Yhden ainoan kerran kuulimme kaupungilla suomea puhuttavan.) Siellä ei myöskään pärjää suomella eikä läheskään aina englannillakaan. Postissakin minun piti ostaa 15 postimerkkiä sormia apuna käyttäen. - Joo, en ollut ehtinyt opiskella yhtään Slovakian kieltä... ;) Saksalla siellä olisi menestynyt tsekin ja slovakin lisäksi. Ruokalistat olivat usein vain slovakiksi! Mukavaa oli, että meitä ei aina tunnistettu turisteiksi, vaan useamman kerran meitä puhuteltiin paikallisilla kielillä (slovakkia ja tsekkiä en erota toisistaan) kadulla.
Halpaa oli ja hyvät shoppailumahdollisuudet, jos on kiinnostunut vaatteista. Minä en ole, mutta ostin muutaman kymmenen postikorttia. (Senkin määrän totesin nyt liian pieneksi.) Postikortit Suomeen tulivat tosi nopeasti: Jätimme ne keskustassa epämääräisen näköiseen kirjelaatikkoon, koska emme olleet nähneet pääpostia missään. Silloin oli vappu ja se oli myös Slovakiassa juhlapäivä, viraston ja pienemmät kaupat olivat kiinni. Kortti tuli kuitenkin Suomeen jo tiistaiksi 6.5. eli siinä oli arkipäiviä välissä vain perjantai ja maanantai.
Hotellimme Premium oli noin 3 km keskustassa ja oli ehdottomasti siisti ja mukava. Pienen harjoittelun jälkeen opimme myös kulkemaan kätevästi raitiovaunuilla ja busseilla... Ekana päivänä olimme liikenteessä kaupungilla 8 tuntia, toisena 7 tuntia ja kolmantena kolmisen tuntia. Suosittuja lauseita minun suustani olivat: "Janottaa!" ja "Taidan levätä vähän..." Tuo lepäily saattoi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nukahdin ennen iltakymmentä.... :)
Niin, Bratislavasta pitää mainita myös Tonava! Molemmilla puolilla Tonavaa on nyt kuljettu. Myös Prahan lentokenttää on nähty noin kuuden odotustunnin verran, koska siellä meillä oli koneenvaihto. Siellä kyllä kuuli suomea jonkin verran. Lensimme jokaisen lennon Czech Airlinesin koneilla, ja minua hieman hirvitti pienet koneet välillä Praha-Bratislava-Praha. En ole paljon lentänyt, mutta kuulemma tuollaisia samanlaisia potkurikoneita on Suomen sisäisillä lennoilla.
Minä mietin seuraavaksi matkakohteeksi kaupungeista Krakovaa tai Ljubjanaa... Riikakin on käväissyt mielessä, mutta sitä tuskin mieheni kannattaa. Ehkä keväällä 2009. (No joo, syyslomalla perheen kanssa menemme kyllä Haniaan, Plataniakseen. Se on taas pojan ehdoilla tehtävä reissu.) Keski-Eurooppa on mukavan lähellä!
Ai niin, eilen poika kävi tutustumassa eskariin. Olisi ollut valmis aloittamaan heti opintiensä, oli niin innostunut. Myönteinen yllätys, sillä kuvittelin hänen jännittävän niin mahdottomasti. Pienellä kylällä kuitenkin suurin osa tulevista koulukavereista on etukäteen tuttuja.
Viikonloppuna on äitienpäivä. Käsittämätöntä kuinka asiakkaatkin ovat töissä toivotelleet hyvää äitienpäivää. Pah, minä en yhtään jaksa juhlapäivistä innostua, kun joku sellainen sattuu olemaan kalenteriin merkittynä. Tänään olen muutenkin ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Pörräillään!
Poika teki maanantaina iltapalaa, jota hän on nyt syönyt parina päivänä. Hän otti pienen tarjoiluastian, lasikulhon, johon kaatoi muutaman desin mysliä ja kahdesta litran jogurttipurkista jogurttia... Sitä siis riitti! [Taitaa olla vieläkin jääkaapissa.] Ihmettelin suurta annosta ja moitinkin. Vastaus oli: "Suomi on vapaa maa!"
Uuden, kauniin sivupohjan kunniaksi päätin sanailla tänne jotain. En ole neljännesvuoteen kirjoittanut mitään henkilökohtaista blogiini.
Mitäkö kuuluu? "Ei erityistä." tai "Kiitos, hyvää!" - riippuen päivästä. Tämän viikon poika on ollut mummolassa, joten olen ilman muuta ollut iloisella mielellä. Parina ekana iltana tuntui kyllä oudolta mennä nukkumaan ilman lasta, mutta vapaus on ihanaa! Ja mummolasta on tullut puhelimitse viestiä, että hyvin menee sielläkin. Omien sanojensa mukaan poika viihtyy siellä paremmin "yksin" eli suomeksi sanottuna ilman äitiä ja isää. Kenties se tietää suurempia vapauksia?
Minä tein elämäni ekaa scrapbookia eli leikekirjaa pojan syntymän ajoista ja ristiäisistä, siis syksyltä 2002. Käytän valokuva-albumia, jonka muutama vuosi sitten löysin uutena kirpputorilta. Hauskaa puuhaa, ja askartelun jäljet näkyvät myös pienenä paperisilppuna olohuoneen tummanpunaisella matolla! Työskentelyasentoni oli kaikkea muuta kuin ergonominen, kun tuota vapaapäivänäni keskiviikkona näpertelin... Alunperin aioin tehdä ATC-kortteja, mutta niitä sain tehtyä peräti kolme kappaletta! Intoa olisi vaikka sataan - ostinkin nimittäin 100 valmiiksi tehtyä pohjaa, kun pääsin viime sunnuntaina privaatisti Hetan (ja sammakoiden) luo.
Jos lukuisat X-pistoystäväni ihmettelevät, miksi en kirjoita mitään ristipistoista, niin enpä ole niitä viime aikoina tehnyt... Yhden enkelityön pistelin alkuvuodesta ystävälle menneeseen lohtupeittoon, jonka erittäin kauniisti viimeisteli Vattumato.
Suurin osa vapaasta ajastani on taatusti mennyt lukemiseen. Tässä luettujen listaa, kun en ole niitäkään suuremmin jaksanut kommentoida. Kaikille kuitenkin suosittelen Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjaa tai jos pidät enemmän tosielämän kertomuksista, niin Kabulin kauneuskoulua. Molemmat sijoittuvat Afganistaniin.
Postikortti-ihmisiä tapasin kerralla parikymmentä, kun meillä oli 29.3. megamiitti Jyväskylässä. Kortteja lähetimme yli 200 kappaletta! Kenties saimme kummastelevia katseita, kun allekirjoitimme jokainen kortteja urakalla. Hauskaa oli. Valitettavasti nyt postcrossing-foorumilla on käyttökatkos, joten en pääse laittamaan linkkiä sinne. Olisi ollut hauskaa laittaa blogiystäville kuva-arvoitus, kuka tunnistaa minut tuosta pc-porukan ryhmäkuvasta...
Bratislavan-matka lähestyy, se on huhtikuun viimeisellä viikolla. Poika menee silloin toiseen mummolaan lomailemaan. Hieman jännittää, miten ehdimme lentokentälle ajoissa, ja erityisesti vaihtaa oikeaan koneeseen Prahassa. Mutta jospa siellä toimisi hyvin englanninkieliset kuulutukset... Yleensähän Bratislavaan mennessä lennetään Wienin lentokentälle, mutta tämä menee toisin. Varsinainen omatoimimatka siis kyseessä, ja en ole niitä ennen harrastanut. Onneksi mieheni on mukana.
Kesällä lomailen kesäkuussa ja silloin pysymme kotimaassa. Tuntuu mukavalta jo nyt, kun ulkona on valoisaa. Muuten en erityisemmin välitä kesästä. Loma on tietysti aina loma.
Toivottavasti seuraava päivitystä ei tarvitse odottaa yhtä pitkään... Mukavia kevätpäiviä kaikille!
Täällä Joutsassa ollaan! Sama osoite, mutta uusi kunta. En ole kyllä joutsalainen, mutta mikäs sitten?
Vuoden vaihteen kuntaliitosjuhla Leivonmäellä oli mukava. Poika veteli hirsiä juhlapuheiden ajan, vaikka juhla alkoi jo klo 18... Olimme tokassa penkissä ja hän todellakin kuorsasi! Hiukan huvitti.
Joululoma tuntuu olevan kuin kaukainen muisto. Rentouttavaa oli joka tapauksessa. Olimme mummoloissa vuorotellen. Lisäksi kävin Ylivieskassa postcrossing-miitissä eli siellä kirjoiteltiin runsaasti postikortteja. Hauskaa oli! Bookcrossing-kirjojakin vaihtelimme.
Nyt töissä. Tulin kyllä tosi mielelläni töihin. Ensi viikolla minulle tulee apulainenkin, joka on täällä kolme viikkoa. Yritämme urakoida kirjoihin uusia viivakooditarroja. Muutama tuhat niitä tuossa olisi tehtävänä... Kotona olen yrittänyt siivota, mutta enemmän vain minun harrastustavarani ja pojat vanhat lelut näyttävät räjähtäneen ympäriinsä... Osa leluista pitäisi viedä varastoon, osa kirppikselle. En taida jaksaa ottaa myyntipöytää, vaan lahjoitan ne hyväntekeväisyyskirppikselle. Kirjoja toi itselleni Kalajoelta (bookcrossing-tarkoitukseen) niin paljon, että eivät taaskaan sovi kirjahyllyyn...
Meininki on siis suunnilleen entistä harrastus- ja kotirintamalla. Paino on muuten 107 ja risat, joten kyllä suklaa on tehnyt tehtävänsä. Nyt vuoropäivin päätän aloittaa uuden elämän, kunnes taas seuraavana tulen toisiin ajatuksiin... Kunhan saisin nuo työpaikan joululahjasuklaat tuhottua. Olin viime vuonna karkkilakossa kymmenisen kuukautta ja se oli kyllä järkevää. Saa nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.
Ai niin, Pariisi-sivupohja sai vaihtua Kreikkaan. Sinne menen perheen kanssa syyslomalla 2008, kun poikakin on jo eskarissa. Tein varauksen Haniaan juuri ennen joulua.
Olen piakkoin lähdössä joululomalle. Lauantaina suuntaan perheeni kanssa mummolaan Raaheen, siellä sitten viimeistään 27.12. Kalajoelle. Halusin sanoa teille jotain runon sanoin, mutta oikein yhdestäkään joulurunosta en pitänyt. Kaikki olivat niin vanhoja.
Tällaisen löysin ja toivotan kaikille Rauhallista Joulua!
Ensinnäkin, onnittelen itseäni, että yksi itsenäisyyspäivä on kunnialla (?) takana päin. Stressasin sitä aika tavalla mm. siksi, että jouduin olemaan juhlan juontajana. Että mikrofoniin puhuminen onkin sitten rasittavaa, kun ei ole kokemusta! Mutta enemmän minua kyllä oikeasti häiritsi se, että muutamat ihmiset (erilaisten huomionosoitusten jakajat) kuvittelivat pärjäävänsä ilman mikkiä... Liikuntasali oli täynnä ihmisiä, eikä heidän puhetta varmankaan kuulunut salin perälle asti. Juhla meni siis kaiken kaikkiaan hyvin, erityisesti Suomi 90 vuotta -kavalkadi oli hieno! Siinä oli musiikkia ja pieniä tekstipätkiä Suomen itsenäisyyden eri vuosikymmeniltä. Ensi kerralla pitäisi muistaa ottaa käsilaukkuun nenäliina mukaan... En voinut olla itkemättä Evakonlaulun aikana ja kyynelet valuivat pitkin kasvoja. Juhlassa oli ainakin 140 ihmistä, enemmän kuin odotimme. (Kunnassa n. 1200 asukasta.) Nyt toivon, että työni puolesta minun ei tarvitse enää noita juhlia olla järjestämässä, kun kuntaliitos muuttaa ensi vuonna työnjakoa.
Eilen minun piti mennä bookcrossing-pikkujouluun Jyväskylään, mutta pah... Olin kuumeessa ja oli pakko jättää kaupunkireissu väliin. Tuossa nyt 7 kirjaa odottaa uutta omistajaansa ja kaupungissa minua puolestaan odottaa ainakin 2 kirjaa ja 2 laatikkoa bc-tarroja.
Sain eilen tuttavaltani tekstiviestin, jossa hän kyseli kuulumisiani ja jouluvalmistelujen etenemistä. Joulukortit on suurelta osin kirjoitettu, mutta muutama on vielä askartelupöydällä (= keittiönpöytä). Poika paketoisi jatkuvasti joululahjoja, ja samalla hän suree, miksi hänelle ei ole paketteja... Hän on myös kovasti piirtänyt joulukortteja. Jouluvalot ja pieni muovinen joulukuusi laitettiin eilen. Mies leipoi piparkakkuja, jossa on aurajuustoa sisällä. En ole vielä uskaltanut maistaa... (Muuten kyllä, mutta kun vointi ei ole ollut täysin priima.) Kyllä se joulu tulee ja sitä ennen pääsen vielä Lauri Tähkän & Elonkerjuun konserttiin ensi lauantaina. Kiitos aviomiehelleni! - Parasta joulussa on tietysti se, että pääsemme pitkästä aikaa mummoloihin. Olemme käyneet Pohjois-Pohjanmaalla viimeksi elokuun alussa! Käsittämätöntä miten syksy meni näin...
Hei rakkaat lukijat, joita on Blogilistan mukaan 48! Muutama ystäväni onkin ottanut muuta kautta yhteyttä ja on kysellyt, onko kaikki kunnossa. Olen vastaillut, minkä olen ehtinyt, että on. Ei tänne Keski-Suomeen mitään mullistavia kuulu (kuntaliitosta vuoden vaihtuessa en enää pidä mullistuksena). Töitä, perhettä, hieman harrastuksia.
Marraskuussa sekä minä että mieheni olemme vuorotellen olleet viikonloppuna reissussa, ja poika alkoikin jo kysellä, milloin hän pääsee reissuun. Mummoloissakin on käyty viimeksi kesällä, ja seuraavan kerran sinne mennään joululomalla. Viime lauantaina teimme sitten kaupunkireissun peräti tuohon 50 km päähän Jyväskylään... Poika sai 5-vuotiaana elämänsä ekan rattikelkan ja on siitä tosi iloinen! Luin ohjetta ääneen (vasta ekojen laskujen jälkeen) ja siinä todettiin, että kelkkaillessa pitää olla aina kypärä. Tunnollisena luonteena poika on sitten ottanut kypärän mukaan, siis päähän, silloinkin, kun olen häntä kelkalla töihin vetänyt...
Muuten olemme pojan kanssa askarrelleet, kirjoittaneet kirjeitä pikkuserkuille, katsoneet tietysti lastenohjelmia ja lukeneet kirjoja yms. Rattikelkkalaatikosta hän halusi tehdä barbeilleni talon! Rakennusinsinöörinä pojalle sattui pieni ajatuskatkos, sillä barbit eivät mahdu laatikossa talossa seisomaan. Nyt siinä asustelee milloin mitäkin väkeä, esimerkiksi Playmobil-ukkeleita. Talossa on neljä huonetta ja 2 ullakkokomeroa, se on hieno! (Pitäisi taas harjoitella kuvien laittamista tänne, kun se puuha on jäänyt.)
Viime perjantaina olin kunnan "lopettajaisissa". Se oli henkilöstölle järjestetty tilaisuus, jossa oli hauskaa! Olin myös järjestelyissä mukana, ja tällä hetkellä olen arkityöni lisäksi järjestämässä paikallista itsenäisyyspäivän juhlaa.
Kevääksi varasin minulle ja miehelleni matkan Slovakiaan, Bratislavaan. Tuo matka piti toteuttaa jo aiemmin, mutta toivottavasti se nyt onnistuu. Ainakin matka olisi jo maksettu. Matka on viisi päivää huhti-toukokuun vaihteessa.
Lukenut olen paljon, mutta en ole blogiini jaksanut kirjoja kommentoida. Luettujen lista on kyllä ajantasainen. Poika haluaisi kuunnella jatkuvasti äänikirjoja, jos en suostu lukemaan hänelle! Esimerkiksi iltapalaa syödessä pitäisi lukea, mitä kyllä usein teenkin... Äänikirjojen valikoima 5-vuotiaalle on tosi suppea. Pitäisiköhän nauhoittaa omaa lukemista?
Kädentaidot-messuilla kävin Tampereella tänäkin vuonna, se on marraskuinen perinne. Mitään uutta tai mullistavaa siellä ei ollut, vaikka paperiaskartelutarvikkeiden osuus oli selvästi lisääntynyt. Ja niiden pöytien luona oli kova ruuhka! Aikaisemmin ristipistokirjoja oli hyvin saatavilla parin kirjakaupan osastolla, mutta nyt tarjonta oli supistunut todella vähiin. Oululaisia oli tietysti hauska tavata, sieltä oli Oupsin pistelijäporukkaa lähtenyt porukalla junamatkalle. Ensi vuonna uusiksi!
Lauantaina kävimme pojan kummitädin luona ihan Helsingissä. Kävimme myös Korkeasaaressa ja Ikeassa, joista ekaksi mainittu oli minusta paljon hauskempi. Joka tapauksessa kiva viikonloppu!
Seuraava kommentti on kuitenkin se, joka sain minut kirjoittamaan. Eräs poikani ryhmiskaveri sanoi äsken lähtiessään työpaikaltani:
"Tuo [sensuroitu nimi]:n äiti on kiva, ku se on kirjastossa."
:) Kumpihan tässä sai positiivista palautetta, minä vai poika?
Tunnen oloni ihan typeräksi. Sain tyhjästä ärsytettyä mieheni niin, että en tiedä, mitä sanoisin hänelle kotiin mennessä. No, itse sain kuulla olevani lapsellinen tehostettuna voimasanalla. Lapsellisuus on kyllä totta, mutta kiroilu samassa lauseessa mua eniten ärsyttää. En voi sietää, että minulle tai lapselleni kirotaan! Itsekin sorrun siihen mieheni kuullen, mutta täytyy siivota suuta. Lapselleni huudan, en kiroile. --- Huoh, on niin typerää riidellä ei-kasvokkain (tätä nykytekniikkaa)...
Huono päivä ollut. Onneksi olen edes töissä saanut tehtyä joitakin asioita, jotka olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. :(
Toivottavasti olisi tullut jotain kivaa postia, kun menen kotiin... Tai olo muuten kohentuisi.
Pitkästä aikaa ajattelin päivittää blogiani, vaikka intoa on ollut vähän viime aikoina sekä töissä että kotona. Töissä on ollut suuria muutoksia arkirutiineissa, ja uusi atk-ohjelma aiheuttaa PALJON ylimääräistä nysväystä. Asiakkaille päin se ei juurikaan (toivottavasti) näy, mutta menee kuukausia ennen kuin kaikki on ok henkilökunnan näkökulmasta. Saimme uuden ohjelman nyt - syynä on vuodenvaihteen 2008 kuntaliitos.
Kotona poika on välillä enkelimäinen, välillä kuin pikkupiru... Suurin tempaus oli katoaminen lähes tunniksi eräänä sunnuntaina. Olimme ulkona ja poika veti herneen nenään, kun emme menneet uudestaan leikkipaikalle. Muutakin sanomista tuli kotimatkalla, ja lopulta poika katosi kuin tuhka tuuleen murjottamispaikaltaan erään kiven päältä. Lähellä meitä on yli kilometrin verran pururataa (ja tietysti metsikköä), pieni lampi ja 300 m päässä on vilkas huoltoasema, jonka pihalla kyseinen leikkipaikka on. Huoltoasema on 4-tien varrella. Joten vaaroja on, jos karkulainen lähtee todella liikkeelle. Nyt poika oli metsikössä jossain piilossa (?), tarkasti emme tietenkään saaneet koskaan totuutta selville... Emme löytäneet poikaa, vaan hän tuli jossain vaiheessa takaisin pihaan. Muutenkin meillä hetkittäin ovet paukkuvat ja poika mököttää! Äiti joskus huutaa ja joskus itkee turhankin herkästi... 5-vuotias on kuitenkin pohjimmiltaan taitava, kekseliäs ja herkkä.
Ristipistoja en ole paljoakaan ehtinyt tehdä. Iso ritaritaulu on ainoana aktiivisena työnä tällä hetkellä. Salaiseen ristipistoystävään tuskin lähden seuraavalle kierrokselle mukaan. ATC-kortteja olen velkaakin... Lukenut olen, jotain kommentteja yritän tällä viikolla laittaa toiseen blogiini. Postikortteja lähetän kuukaudessa 20-30, sillä niitä lähtee kerralla isompi nippu.
Kotityöt jäävät roikkumaan... Sunnuntaina keksin pari hyvää kotipuuhaa, esimerkiksi verhojen vaihtamisen olohuoneeseen. En saanut hommaa valmiiksi, nyt verhot ovat jo pari päivää roikkuneet puolitiessään paikalla. Pitäisi kaivaa silitysrauta esille, mutta kun se on lähes tylsin mahdollinen kotityö. (Ok, ikkunanpesu on tylsin, mutta sitä en tee itse.) Huvittaa, kun joissakin blogeissa on taas haaste, jossa kuvataan jotain kodissa. Kovin ovat siistejä koteja, meillä ei varmaan koskaan ole niin siistiä... Kaikki tavarat eivät koskaan ole paikallaan. Älkää silti laittako minulle tuota haastetta, en ole innostunut valokuvaamisesta. Mieluiten silti laittaisin realismia blogiini kuin jotain puts-puts-kuvia.
Olen tainnut kotona useampanakin iltana huokaista otsikon tavoin. Poika jo hermostui ja totesi: "Aina sinä sanot noin!" Totta taitaa olla...
Meillä taitaa olla ikäkriisin merkkejä ilmassa. Joku voisi sanoa sitä uhmaksikin. Eilen poika oli tosi kiukkuinen. Mikään ei kelvannut, ja useammankin kerran hän painui pihalle tai omaan huoneeseensa itkemään (enemmän tai vähemmän sydämensä pohjasta). Lelut olivat tyhmiä, äiti oli tyhmä, isä oli tyhmä... Mikään leikki ei huvittanut. Ja viimeinen vollotus tietysti tuli siitä, kun sanoimme, että voi ne synttärit lauantaina perua, jos on noin tyhmää täyttää viisi vuotta. Reppana ei tiedä, kuinka olla iso tai pieni. Haluaisi kovasti auttaa, mutta hermostuu, jos taidot eivät riitä. Tai siitäkin ärsyyntyi, kun on niin lyhyt (= olisi pitänyt olla aikuisen pituinen). Useampaan kertaan hermostui, kun ei saanut kastella pihaa (ainakin tunnin ukkoskuuro oli ollut päivällä!) tai ei tullut lupaa hakea tikkaita varastosta. Että sellainen ilta! Aamulla lupasimme, että tänään riitelemme vain "puoli iltaa"! Aviomieheni saa olla onnellinen, kun ei ole tänä iltana kotona...
Ikävaihe noin neljästä tähän viiteen asti oli minusta/minulle pojan elämän helpoin. Saa nähdä, mitä seuraava ikävuosi tuo tullessaan!
P.S. Olen lomalla 24.-31.8.2007 ja pois blogin ja sähköpostin äärestä. Tämä on jo syyslomamme!
Vaihdoin uuden sivupohjan. Vilkutukset Oupsille ja erityisesti matkanjärjestäjä-Lennulle! Haaveillahan aina voi, ja emmeköhän näe tänä vuonna ainakin Tampereella.
Nyt yritän kirjoittaa kaiken sen, mitä olisin tässä lähes kahden viikon aikana voinut tarinoida. Ei niitä kuvia tietokoneella vieläkään ole, mutta... Tehän olette tottuneet, eikös?
Ehkä suurin syy siinä, että en ole blogia päivittänyt kovin innokkaasti, on se, että olen sen sijaan höpöttänyt mieheni kanssa, askarrellut, hieman järkkäillyt askartelu- ynnä ristipistotarvikkeita, kuunnellut mahdottomasti nettiarkistoista radio-ohjelmia ynnä Sinuhe Egyptiläistä... Ai niin, kävimme shoppailemassa viikonloppuna Jyväskylässä ja "oikeissa" töissäkin on pitänyt molempien käydä. No? Joko tajuatte? Missä poika?
Lapsukaisemme (pian 5 v) on yhä mummolassa! Piti olla viikon, mutta hän halusi olla pidempään. Olkoon siis toisenkin viikon. Erittäin outo olotila! Kaikki lapselliset ymmärtävät kyllä, ei-lapsellisille voisin sanoa, että vapaata aikaa kotona ilman lasta on erittäin vähän. 2 tuntiakin saattaa tuntua pitkältä ajalta. Nyt tällainen odottamaton kahden viikon loma. Enimmäkseen kivaa on ollut. Ekalla viikolla minulla ei oikeastaan ollut ikävä, hetkittäin sellainen pieni haikeus. Mutta tokalla viikolla on ollut iltaisin ihan itkuinen olo, kun olen mennyt nukkumaan. Kyllä se menee perjantaina ohi, kun näemme! Varmaan alle tunnin kuluttua pojan näkemisestä alan jo odottaa, milloin saisin olla hetken itsekseni.
Totta on, että äitejä on monenlaisia. Itse olen kerran tämän kaksiviikkoisena aikana puhunut puhelimessa pojan kanssa, muutama tekstiviesti vaihdettu ja yksi postikortti laitettu sadepäivän varalle lähetetyn DVD:n kera. Emme siis pidä tiuhaan yhteyttä. Toisessa ääripäässä on eräs tuttavani, joka ei edes haluaisi päästää lapsia mummolaan, vaikka nämä sinne tahtoisivatkin... Ja kyseessä on suurperhe! Onneksi kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.
Yritänpä höpötellä kuulumisia, vaikka tuntuu, että näin loman jälkeen on hiljaiseloa... Töissä on hiljaista, kotona en ehdi tehdä juuri muuta kuin leikkiä pojan kanssa, nukkua ja vähän pestä pyykkiä. Niin, on se aviomieskin siinä sohvalla, keittiössä tai tietokoneen luona sijaitsee, mutta emme kyllä ole taas aikoihin ehtineet seurustella. Poika vie hereillä ollessa (lähes) kaiken huomioni ja olen nii-in iltauninen.
Vanhempani kävivät meillä torstaista maanantaihin, ja äidin kanssa kävin Lahdessa Herättäjäjuhlilla. Se kuuluu jokavuotiseen "ohjelmistoon" meillä kahdella, joskus on miesväkeäkin mukana. Nyt Joutsan Joutopäivät veivät miesten huomion... Oli mukava lauantaipäivä Lahdessa, vaikka jostain syystä en ihan sataprosenttisesti jaksanut joka puhetta kuunnella. Mutta ei vuodessa taida olla toista tuollaista päivää (tai viikonloppua), jolloin samalla tavalla istuisin ja rauhoittuisin paikalleni. Joka tapauksessa, yhä mietin eroamista kirkosta.
Juhlilla näin kaksi blogituttua, joista toisen tunnistin spontaanisti ja toisen, bookcrossingin harrastajan, suunnitellusti. Annoin kolme bookcrossing-kirjaa eteenpäin ja yhden vapautin villisti. Villistä vapautuksesta ei ole ikävä kyllä kuulunut mitään...
Ai niin, tuo otsikko tulee siitä, että viime viikolla pääsin vihdoin käymään kampaajalla. Edellinen kerta oli toukokuun lopussa, joten ei siitä sinänsä mahdottoman pitkä aika ole. Mutta väri oli karannut jonnekin, samoin malli oli jo kökkö. Nyt on siis tukka hyvin... Ja väri on värikäs/räikeä/näkyvä: mustaa ja punaista. Isäni sanoi tätä väriä "liekiksi".
Kirjalistoja olen siirtänyt osittain toisaalle. Mutta en voi poistaa luettuja kirjoja tai uudenvuodenlupaustani täältä, koska eivätkös silloin kaikki kommentitkin katoaisi. Täytyy joku päivä laittaa niihin vaikka joku tieto, että noita listoja en enää tässä blogissa päivitä.
Ristipistoviikonloppu (= kavereita ja ristipistoja) on tulossa reilun viikon kuluttua. Ihanaa! Nyt olen jo useampana päivänä haaveillut tekeväni ristipistoja, mutta haaveeksi se on jäänyt... Ihan muutaman minuutin takia ei kannata käsityötä kaivaa esille. Kalajoen-reissua odotellessa täytyy jo miettiä, mitä kaikkia ihanuuksia pakkaisin mukaan, sillä suunnittelu on osa hauskuutta!
Vastaan huomenissa 7 faktaa minusta -haasteeseen, jonka olen saanut ainakin kahdelta henkilöltä...
Neljä viikkoa lomaa ja jo kaksi päivää töitä takana. Mutta olen ollut käsittämättömän hyvällä tuulella! Loma oli siis onnistunut. Yleensähän olen sellainen hieman negatiivisuuteen taipuva ihminen - tosin pidän itseäni pikemmin realistina.
Kreikan reissusta taisin jotain jo kertoakin, joten nyt siis terveiseni Virosta ja Korppoosta.
Virossa oli mahdottoman mukavaa. Olimme siellä oman paikkakunnan porukalla neljä päivää. Reissussa oli pieniä vastoinkäymisiä, kuten erittäin oikutteleva bussi (ajoimme 75 km/h moottoritiellä)... Tartosta sain myönteisen kuvan. Se on noin sadantuhannen asukkaan kaupunki, jossa on paljon opiskelijoita. Tuli mieleen lempikaupunkini Suomessa eli Oulu, sillä väkimäärä on samaa luokkaa. Asuimme samassa hotellissa kuin 9 vuotta sitten olin asunut opiskelijaporukan reissulla. Onneksi tutustumiskohteet olivat erilaiset. Kävimme kaupunkikierroksen lisäksi tutustumassa Sangasten linnaan ja yksi ilta menikin leivonmäkisten järjestämässä konsertissa.
Juhannusviikon olin perheen ja ison kaveriporukan kanssa Korppoossa. Olimme vuokranneet sieltä meren rannalta mökin. Ihanaa oli, kun poika tykkäsi muistakin aikuisista niin, että ei koko ajan roikkunut äidin tai isän helmoissa. Unirytmi muuttui täysin juhannuksen juhlijalle sopivaksi, mikä tietysti oli aikuisten mieleen. Nyt tämä sama unirytmi jatkuu yhä - poika nukkuu, vaikka kello on kohta kahdeksan! Illalla menee yli klo 23. Tänäkin aamuna yritimme herätä klo 6.30 kelloradion hirveään piippaukseen, mutta ei onnistunut. Hetken sinnittelimme hereillä ja sitten taas uni jatkui. Minäkin heräsin vasta klo 7.30.
Seuraavan kerran minulla on viikko lomaa elokuussa. Silloin mökkeilemme vuokramökillä Punkaharjulla ja vietämme pojan synttäreitä.
Aamulla ihmettelin pojalle, mitä hän aikoo tehdä Kreikassa viikon ajan, kun hän ei viitsinyt pakata omia lelujaan. Kuulemma hän "piirtää ja ui" - selvä!
Täysin turha pyhäpäivä keskellä viikkoa, millä ei ole minulle mitään virkaa. Ok, vapaapäivä on vapaapäivä, mutta olisi siitä enemmän iloa, jos olisi perjantaikin vapaata...
Mutta kesälomani alkaa jo 26.5. Lähdemme heti aluksi viikoksi Kreikkaan, joten tämä blogi hiljenee... Ensi viikolla pitäisikin ehtiä tehdä vaikka mitä ennen tuota lomaa. Saapa nähdä, millaista stressiä se pukkaa. Pe 25.5. olen töissä klo 17 asti ja sen jälkeen lähdemme Helsinkiin, kai omalla autolla. Aamulla on lento Falirakiin. Mielenkiinnolla odotan, millaista on pojan kanssa lomailla... Hän on yleensä reissussa sopeutuvainen, mutta oma sopeutuminen tässä huolestuttaakin! Ja tämä matka on miehen vanhemmilta lahjaksi saatu, en siis itse olisi koko perheellä ulkomaille vielä hinkunut...
Huomenna siis vietetään helatorstaita (= helatorstaillaan?) ja olen kutsunut pojan ryhmiskaverin meille kylään. Muuten kiva, mutta pitäisi raivata pojan huonetta edes sen verran, että siellä mahtuu kävelemään... Ei, meillä ei siivota joka ilta leluja pois.
Ja hups! Missähän passini on? Ehkä pitäisi tehdä tehtävistä asioista lista...
On tässä välillä ollut monta mukavaa hetkeä. Nyt vain töissä eräs asia ahdistaa. Kuntaliitos Joutsa ja Leivonmäki mietityttää, vaikka olenkin uskonut sillä olevan enemmän positiivista kuin negatiivista vaikutusta. Oma työkuvani on kuitenkin vielä epäselvä. Mutta ei siitä tällä kertaa enempää.
Poika alkoi eilen puhua, että Kreikan-matka pelottaa. Kuulemma Kreikka-hammasta (joku etuhampaista, niin tiedätte, jos teille iskee sama vaiva) myös kolottaa! Eli hän on innostunut reissusta, mutta se uutena asiana myös jännittää. Viime sunnuntaina oli samantapainen jännitystilanne: poika oli pyydetty ekan kerran kylään hyvien ryhmiskaveriensa luo. Hän välillä huusi "jippii" ja välillä taas pelotti niin kamalasti mennä kylään ja vielä olla siellä ilman vanhempia. Se oli tosi suloista ja liikuttavaakin. Itse olen tainnut olla samanlainen jännittäjätyyppi vielä yli 20-vuotiaanakin. Lopulta tuo sunnuntain kyläreissu meni niin, että minä kuulemma tulin häntä hakemaan liian aikaisin (2 tuntia kylässä)... Melkein itkua vääntäen piti lähteä kotiin ja seuraavalla kerralla hän aikoo olla siellä koko päivän!
Kyllä nuo lasten suusta -jutut piristävät. Kaikkia ei millään ehdi kirjata ylös.
Ai niin, se piti vielä sanoa, että poika (s. 8/02) on nyt ihan selvästi "me miehet" -vaiheessa. Isä kelpaa paremmin tiettyihin juttuihin kuin äiti. Hyvä se minusta on, kunhan muistamme sanoa, että naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet ja molemmat voivat tehdä samoja töitä ja harrastuksia.
Vaikka kyllä isä osaa! Varsinkaan minun legorakennelmiini poika ei ole tyytyväinen. Minä olen oikeasti tekniikassa täysin tumpelo, kun se ei kiinnosta minua. Mutta mies taas on parempi kokki ja empaattisempi kuin minä. Jaa, täytyypä miettiä, missä minä olisi hyvä... Muussa kuin antamaan helposti periksi. No, kirjojen lukijana minä olen kyllä suositumpi.
Kerran poika toivotti isälleen "Hyvää yötä kullannuppuinsinööri!". Mutta onneksi minä olen hänestä "maailman paras kirjastonhoitaja".
Eräs blogituttavani on pariinkin otteeseen hehkuttanut, kuinka perjantai-ilta on se viikon paras hetki. Minusta perjantai-illan voisi poistaa kalenterista ja siirtyä suoraan lauantaiaamuun, mieluiten siihen hetkeen, kun perhe on valmis lähtemään ostoksille/asioille/ulkoilemaan. Välissä on vain väsymystä, kiukuttelua ja oman ajan odottamista, joka päätyy siihen, että menen enemmän tai vähemmän tyytyväisenä nukkumaan. Viikon paras hetki on maanantai-iltapäivä! Kyllä. Silloin saan pari tuntia olla yksin kotona, aamulla olen tehnyt töissä paperihommia ja illaksi menen vielä asiakaspalveluun hiljaiseen lähikirjastoon. Viikko on alussa ja kaikki on ikään kuin uutta.
Mutta nyt ollaan lauantaiaamussa. Niskat jumissa, liikaa muovitettuja kirjoja töissä eli huonossa asennossa työskentelyä. Nopeasti juotu teekupillinen ja aamupala. Mies nukkuu sohvalla (yleensä minä siellä pojan kanssa) ja lapsi katsoo lasten ohjelmia. Periaatteessa siis kaikki ok. Tympii se, kun pitäisi jo 40 min päästä olla kyläilemässä, eikä toiset ole vielä syöneet aamupalaa eikä pukeneet. Äh.
Lomalla oli tosi kivaa, mutta sen jälkeen olen ollut kiukkuinen kotona. Poikakin valitti heti vappuna kotiovesta sisään astuttuaan, että täällä ei ole leikkikavereita. En jaksaisi leikkiä pojan kanssa. Niinpä hän katsookin liikaa videoita ja minä luen samalla kirjaa. Tylsää.
Painokin on 98,6 kg. Inhoan itseäni. Väsyttää lähes aina. On sellainen olo, että saisinpa olla yksin. Äitienpäivä tulossa, evvk koko äitiys. Ja olemme menossa katsomaan vauvaa, joka on muutaman viikon ikäinen. Tuntuu, että kaverini on nyt kuin eri planeetalla, enkä tiedä, mitä juttelisin hänen kanssaan. Onneksi itse ei tarvitse olla kotiäitinä. Olen ollut. En haluaisi sitä ikinä enää. Niitä hitaasti matelevia tunteja, kun et saa edes syödä rauhassa tai käydä vessassa ilman, että joku huutelee perääsi. Lapsettomat, teillä on ihana vapaus! Uskon siis, että kaikkia ei ole tarkoitettu äideiksi, jotkut vain tajuavat sen liian myöhään...
Että hyvää lapsettomien lauantaita 12.5.! Samoin hyvää äitienpäivää 13.5.!
Olen lähdössä lomalle 27.4.-1.5. Ei, en ole menossa kauemmaksi kuin mummoloimaan perheen kanssa Kalajoelle ja Raaheen. Sekin tuntuu ihanalta vaihtelulta. Eikä varsinaiseen kesälomaanikaan ole kuin noin kuukausi, jihuu!
Yritän pysyä tuon loman ajan pois netistä, erityisesti siksi, että isälläni h-i-d-a-s modeemi. Hän ei kuulemma tarvitse nopeampaa. No, mikäs siinä, kai sillä ne laskut saa maksettua ja hän sähköpostinsa luettua. Minä en kyllä pysty sillä nopeudella edes sähköpostiani lukemaan, koska olen muutamilla (!) postituslistoilla...
Huomenna olen siis virallisesti lomalla, käytännössä menee pari tuntia veteraanipäivän juhlassa. Suurempaa roolia minulla ei juhlapaikalla ole, kunhan etukäteen olen hankkinut ohjelman ja ruokatarjoilun. Viimeinen juttu varmistui vasta tänään, huh. Turha kuvitellakaan, että 80-vuotias veteraani olisi aina päivystämässä kännykkä kädessä, vaikka nuori nainen soittelee!
Tänä iltana on vielä MLL:n kevätkokous. Kevätilo-keräys ei ole ainakaan tällä paikkakunnalla edennyt kovin hurrattavasti. Lippaita on parissa julkisessa paikassa ja lisäksi hallituksen jäsenet kierrättävät niitä esimerkiksi työpaikoillaan. Rahankeräyslain tms. muutoksen takia MLL ei enää voi myydä pinssejä, vaan nyt jokainen lahjoittaja saa pinssin kiitokseksi tuestaan. Eli lippaaseen voi laittaa 5 senttiä tai 5 euroa, saa yhden pinssin!
Reissulta toivon sukulaisten tapaamisen lisäksi sitä, että ristipistot edistyisivät... Pari työtä pitäisi saada mahdollisimman pian valmiiksi. Lisäksi pari dekkaria mukaan, niin eiköhän tämä loma ole siinä!
Yllättävää, kuinka kirkosta eroaminen on herättänyt keskustelua. Itse en ole sitä edes kovin paljon pohtinut, vaan voisin tehdä asian tuosta vaan. Sekin kun onnistuu nykyään netin kautta.
Kummiksi ei tosiaan virallisesti pääse, jos ei kuulu kirkkoon. Mutta kummius ei kuitenkaan ole mikään velvollisuus tai lakisidonnainen juttu. Jos kummi eroaa kirkosta, hän voi tuon vapaa-ajattelijoiden ylläpitämän sivuston mukaan olla edelleen kummi.
Minä en ole kummi, enkä osaa ajatella tuttavapiiristäni kuin korkeintaan yhden pariskunnan, joka voisi minua kummiksi pyytää. Heille varmaan kelpaisi kummiksi ilman kirkon statustakin.
Poika ei ole muutamaan viikkoon halunnut mennä seurakunnan kerhoon, vaikka aiemmin hän oli siitä innostunut. Eilen yritin kysellä syytä ja jotain tällaista sain vastaukseksi: "En halua askarrella enkä tahdo kuulla jumaloista --- sellaista hölynpölyä".
Lapsi on puhunut. Kerhoon ei ole pakko mennä, vaikka kotona askartelu on kivaa ja joskus mutta melkoisen harvoin jotain uskonnollista yritänkin jutella. Se on kuitenkin vaikeaa. Toki esimerkiksi jouluna on helppoa puhua Jeesus-lapsesta, mutta enpä tainnut pääsiäisestä pojalle kertoa kristillisessä mielessä.
Totta puhuen, olen itsekin harkinnut eroamista kirkosta. Mitä saan rahoilleni vastineeksi nyt, kun poikakaan ei ole kerhosta kiinnostunut? Kirkossahan saa käydä, vaikka ei seurakunnan jäsen olisikaan.
Minä en pidä keväästä. Näin vanhemmiten tosin olen huomannut innostuvani siitä, kuinka on yhä valoisampaa. Antipatiani johtuu ensisijaisesti kaikesta pölystä ja moskasta, mitä tuolla ulkona on ilmassa ja maassa. Toukokuu on kurjinta aikaa näin koivuallergiselle Keski-Suomessa.
Mutta jotkut puhuvat kevätpuuhista. Osa ihmisistä ilmoittaa, että he eivät enää ehdi esimerkiksi lukea. Ymmärrän tämän puutarha- ja maanviljelysalalla, mutta en oikein muiden kohdalla. No tietysti on niitäkin, jotka haluavat kökkiä omalla pihallaan.
Minä en ole tehnyt yhtään mitään suunnitelmia, jotka liittyisivät siivoukseen tai puutarhanhoitoon. Ärg! Ei kiinnosta. Ainoa vuodenaikaan liittyvä puuha on se, että pesen talvivaatteita ja laitan niitä johonkin talteen. Toistaiseksi nekin lojuvat vielä pesuhuoneen työtasolla.
Ärsyttää kaikki hössötys, joka liittyy vuodenaikojen vaihtumiseen.
Aamulla poikani pyöräili päivähoitoon ja minä kävelin töihin. Matka ei millään meinannut edistyä. Olin koko aamun ollut kiukkuinen ja huutanut milloin mistäkin syystä pojalleni. Hän sanoi ajaessaan, kun katseli puiden latvoja:
- Nautiskelen tästä raikkaasta kaupunki-ilmasta...
Aikuisen mielestä osuvaa ironiaa tuo kaupunki tästä tuppukylästä. Mutta säätila oli oikeasti mukava, eikä täällä tiet samalla tavalla pölisi hiekasta kuin oikeissa kaupungeissa.
Mies on nyt työmatkalla (Antwerpen, Belgia). Vanhempani ovat kylässä, joten pääsen ehkä jopa tavallistakin helpommalla... Ei siis hassumpaa. He ovat meillä myös pääsiäisen, koska mies käy torstaina vain yhden yön kotona ja lähtee sitten taas reissuun.
Voin olla tyytyväinen, että minun ei tarvitse lähteä minnekään, sillä tuo pankkitilin saldo on huvennut jonnekin... :( Pitäisi jo alkaa säästää kesälomareissuja varten (Rodos ja Haaslava). Jospa jättäisinkin herkut ostamatta ja laittaisin rahaa eri tilille. Mutta vanhemmistani huolimatta olen tämänkin alkuviikon elänyt herkuilla, kotona mennyt lähinnä leipälinjalla. Oikea ruoka (lämmin ateria) ei yhtään innosta minua syömään. Hullua. Sairasta.
Sähellystä oli se, kun eilen minulta ja pojalta tippui partavesipullo peilikaapista lattialle. Tuli sirpaleita! No, on yhä miehistä tuoksua wc täynnä... Mukavaa, kun saattoi vain työntää pojan pois ja komentaa mummun lukemaan, niin sain siivota rauhassa.
Tänään tilasimme pojalle myös passin. Ensin passikuvaan valokuvaamoon (kotona otettu kuva oli millin liian pieni, siis pään osalta!) ja sitten poliisiaseman lupatoimistoon. Poika oli tällä kertaa mukana ja isältä lupalappu, joten en siis aio siepata poikaa mukaani. Ainoa puute oli se, että minulla ei ollut käteistä, koska valtio vaatii passista (46 euroa) maksun ennakkoon. Ensi viikolla pojalla on sitten passi ja menojalka alkaa jo vipattaa.
Pieni mutta urhea poika (4 v) oli muuten ihan jännittynyt tuosta valokuvan otosta kuvaamossa! Ei olisi halunnut lähteä sinne. Veti itseä kippuraan, silmiä kiinni ja käsiä nyrkkiin, kun kauhistutti. Mutta kuvaamossa hän tosiaan oli hienosti, istui tikkusuorassa korkealla jakkaralla ja niin saimme yhtä totisen passikuvan kuin aikuisista ainakin...
Töissä yritän edelleen järjestää noita 27.4. juhlia eli kansallisen veteraanipäivän tilaisuutta. Kunnan "luottopuhuja" on matkoilla, joten joudun keksimään jonkun tilalle. Ei kun viestirumba päälle!
Minulle muuten soitettiin Kultakuume-ohjelmasta ja kyseltiin taustatietoja kuntien kulttuuritoimen tilanteesta liittyen kuntien palvelurakenneuudistuksiin, kuntaliitoksiin jne. Pitäkääpä radionne oikealla kanavalla, jos aihe kiinnostaa! Siis minua ei onneksi radioon haastateltu, vaan taustaksi, joten toivottavasti ei haitannut, että kuulosti omalta sekavalta itseltäni. En muuten tiedä, olenko vanha vai vanhana syntynyt, koska kuuntelen mielelläni radiosta puheohjelmia, joita lähettää erityisesti Radio Peili. Ja jos haluat kuunnella kultturiohjelmia radiosta tai katsoa niitä telkkarista, suosittelen tilaamalla tällaisen Ylen uutiskirjeen sähköpostiin. Varsinkin radio-ohjelmista on kiva saada vinkkejä
"Ei ole enää pitkä matkaa Joutsaan", totesi 4-vuotias poikamme eilen illalla. Kerroin, että Joutsa ja Leivonmäki liittyvät yhteen 1.1.2008. Mitään megamuutosta tämä tuskin tuo arkeen, vaikka minäkin sitten uuden työnantajan palvelukseen siirryn, toki vanhana työntekijänä. Kovasti poikaa myös askarrutti, mikä on valtuusto. *hohhoijaa...*
Tässä viime päivinä olen ihmetellyt, miten tuo kalenteri näyttää jo maaliskuun loppupuolta. Juurihan kuukausi vaihtui... Aika menee todella äkkiä! Ja ihan mukavaa on ollut viime päivinä. Tykkään siitä, että kalenteri täyttyy erilaisista menoista, tapaamisista ja vieraista. Onneksi tuo siivousapu on keksitty, vaikka huomasin taas, että hinta on noussut. Nyt siivoaminen maksaa 20 euroa tuntia, ja tiedän kyllä, että se on kaupunkien taksoihin verrattuna vielä suhteellisen edullista.
Eilen olin maakuntakirjastokokouksessa ja ensi viikolla menen toiseen koulutukseen Tampereelle. Kivaa! Eikä yhtään haittaa, että saan olla yötä hotellissa ja käyttää illan ristipistoihin... Lupasin nimittäin tehdä ystävälleni erään Tatty teddy -taulun, niin hän saa antaa sen kihlajaislahjaksi. Onneksi tuolla urakalla ei ole kiire. Epäilen vielä, että tuskailen langanvaihtojen kanssa, koska tuossa nallukassa on paljon harmaan eri sävyjä. Ja ne jälkipistot, otin vielä aidakankaan...
Pääsiäisenä olemmekin näillä näkymin kotona Keski-Suomessa. Sekä ennen pääsiäistä että pääsiäisen jälkeen on mieheni työmatkalla. Hän pääsee neljäksi päiväksi Antwerpeniin. - Hups. Nyt vasta tajusin, että hän menee Belgiaan! Tyhmä minä. - Kas kun ei oikaissut mua, kun höpötin, että Hollannista saa hyviä ristipistotarvikkeita... Tai sitten ei tiedä itsekään, minne on menossa... ;)
Positiivinen ongelma tämänkin: lomarahavapaita pitämättä neljä päivää, jotka pitäisi pitää ennen huhtikuun loppua! Luulin välillä, että noita päiviä on enää kaksi. Jee! Tulisikohan noista kahdesta mun omia askartelu- ja käsityöpäiviä? Täytyy vielä kysäistä sijaista tänne putiikkiin...
Käsityötarvikkeita on kotona enemmän kuin muistinkaan. Viime viikonloppuna löysin yllättäen sellaisen 15 l säilytyslaatikon, jossa oli tekemättömiä malleja ja ristipistolehtiä, jotka tuntuivat kuin uusilta! Jihuu. Mistähän sitä aikaa saisi? Jyväskylässä on 31.3.-1.4. Kädentaitomessut, josta on taas "vaarana" tarttua mukaan uusia tarvikkeita... Onneksi en lähtenyt mukaan salainen ristipistoystävä -kuvioon, sillä minulla on syksyn 2006 "kierrokselta" paljon ihania malleja vielä hihassa...
Vaikka naistenpäivän kunniaksi, tässä uusi sivupohja. Löysin tämän Tuuliviiriltä. Pidän värimaailmasta oranssi - musta.
Muuten ollut melko paljon puuhaa. Töissä tehtiin ATK-säätöjä, joten piti olla paikalla extra-aikaa. Lisäksi on ennakkoäänestys, joten ihmisiä on tavallista enemmän liikkeellä. Itse saan olla vaalivirkailijana yhden päivän. Eilen oli Pentti Rasinkankaan ja Ohilyönnin konsertti, jota olin järkkäämässä ja myös kuuntelemassa. Flunssa iski viime viikolla, lähinnä yskän, nuhan ja laiskotuksen muodossa, mutta nyt vointi on kohentunut.
Harrastuksille ei ole juurikaan aikaa ollut. Muutama ristipisto, muutama luettu sivu. Ai niin, olin helmikuun lopussa viikonlopun mieheni kanssa kaupunkilomalla. Haaveilemani Bratislava vaihtui Mikkeliin, mutta hyvä että pääsimme edes jonnekin. Vuosien tauon jälkeen kävin elokuvissa, uusi Jussi Vares oli ok.
Ystävät ovat kuin tähtiä. Vaikka et aina näe heitä, tiedät heidän olevan tuolla jossakin.
Edit klo 14.25: Kun toivotin pojalle aamulla hyvää ystävänpäivää, hän alkoi kovasti muistutella, miten pitää käyttäytyä ystävänpäivänä. Ei saa tietenkään kiukutella koko päivänä, ja äiti "ei saa olla tuhmana asiakkaille". *hih, mitenkähän kamalaksi kirjastonhoitajaksi hän minua luulee?*
Yleensä olen pojan mielestä "maailman paras kirjastonhoitaja" ja "ihana äiti". (Joskus tietysti "kamala" ja "typerä" äitinä.) Tästä mahtavasta ammatillisesta osaamista huolimatta en saanut töitä Siikajoelta, jossa kävin haastattelussa maanantaina. *ei tosin olla vielä sitä kielteistäkään päätöstä ilmoitettu, mutta varmasti myönteinen päätös olisi jo kerrottu* Ei harmita kuin pikkuriikkisen. Oli kiva tulla kotiin reissusta!
Tällaisen tuloksen sain vaalikoneesta. Ainoastaan yksi nimi tuosta "sopivista" ehdokkaista on tuttu (= lehdestä luettu). Epäsopivista olen kuullut kaksi nimeä, enkä kyllä ole harkinnutkaan heitä äänestäväni. Ihan ok tulos, koska puna-vihreään suuntaan olen ajatellut ääneni menevän. Minua jo tämä äänestys mietityttää.
Tässä viestissä EI sairasteta eikä tehdä listaa tai meemiä...
Ihan rehellisesti kuulumisia ajattelin kirjoitella. Aamulla mies meni töihin autolla. Ovenkahva oli kuulemma jäänyt kuskin puolella hänen käteensä! Kaikenlaista prh... Pientä lisälaskua, mutta kuulemma mies korjaa sen itse. Mikä ei kyllä tapahdu ihan hetkessä, kun osa pitää tilata postimyynnistä (?) jne.
Itseasiassa listaa pitäisi tehdä tuohon blogitekstien sivuun, niin pysyisi ajantasalla tekemättömistä käsitöistä ja askarteluista. Niitä tuppaa kasaantumaan. En sentään ystävänpäiväkortteja aio askarrella itse, mutta sellaisia aion kyllä muutamia (parikymmentä?) postittaa... Siispä ne pitäisi kirjoittaa as soon as possible.
Yöllä näin unta työpaikkahaastattelusta... Se oli ryhmähaastattelu. Ei selvinnyt, sainko kyseistä paikkaa. Matkakorvausta sain kyllä haastatteluun osallistumisesta yli 1000 euroa! No, ei se S-joki ihan niin kaukana taida olla. Tuollainen keikka on tulossa oikeastikin vajaan parin viikon päästä.
Poika toivoi eilen, että kävisimme useammasti kylässä erään hänen kaverinsa luona, kävisimme useammasti uimahallissa ja söisimme useammin ranskalaisia! No, kyläilty on viimeksi tuolla uutenavuotena, uimassa on käyty viime vuonna ja ranskalaisia syöty viime lauantaina. Eli jospa aloittaisimme uinnista? Täällä ei valitettavasti ole uimahalli auki viikonloppuisin ja yleensä olen arki-illat töissä. Ainoa mahdollinen ilta on torstaina, mutta silloin olen jumpassa. Siispä täytyy vuokrata uimahalli itselle! Kyllä, täällä se on mahdollista! Pienen kunnan harvoja etuja kaupunkiin verrattuna...
Älkää revetkö, kun tämä tarina jatkuu ja jatkuu...
Poika ja mies paremmassa kunnossa, voisi luonnehtia jo toipilaaksi. (Näin ainakin siis aamulla, kun lähdin töihin.) Mutta sekä äitini että isäni ovat nyt tässä inhottavassa vatsataudissa! Tulivat siis tiistaina puolilta päivin ja jo keskiviikkona klo 22 alkoivat mahat möyrytä. Ääks! Onneksi tämä ei - tiettävästi - leviä netin välityksellä... Ja sattuneesta syystä en ole ehtinyt juurikaan lukea enkä pistellä, vaikka noita kahta harrastusta jo kaipaisin kovasti. Tänään jää jumppakin väliin, kun on kokous (töitä) osittain päällekkäin.
Kummallista on myös, että viikon sisällä olen kuullut vakavia sairausuutisia kahdelta taholta. Vetää hiljaiseksi.
Minä siirryn jo tiistaina pois sairastuvalta, mutta poika on siellä vielä tänään keskiviikkonakin. Seuraava potilas on mieheni, joka on jo tulossa kotiin tänään Helsingissä alkaneelta kurssilta...
Lattia saatiin imuroitua ja vessa siivottua ennen vieraita, joten kyllä kotona nyt mahtuu sairastamaan. Vanhempani tulivat eilen, ja toivottavasti he pysyisivät terveenä. Olenkin siis itse siirtynyt ikään kuin pikapaastolta lihotuskuurille... ;) Nyt pitäisi (muka) jaksaa paiskia töitä.
Minä olen oksennustaudissa, samoin poika. Eka päivä menossa. Remontti kesken, talo sotkuistakin sotkuisempi (siivottu kai joskus joulukuussa...) ja vanhempani tulevat tiistaina. Tällaista...
Halusin vain ilmoittaa, että kaikki sovitut postitukset ja yhteydenotot viivästyvät. Töissäkin rutiinien lisäksi pari kokousta, joita en ole vielä valmistellut... Mutta nyt huilaamaan...
Aamulla kaatui maalipurkki lattialle. Purkki oli kiinni, mutta kun riittävän korkealta tippuu, niin aukeaahan se... Otti päähän. Onneksi kaatui pojan huoneen lattialle, joka vaihdetaan.
Kalenterini on ollut yli viikon hukassa. Onneksi on miehen inssikalenteri, jota hän ei käytä. Mutta mietin vain, mitä olen unohtanut...
Hetki sitten kuulin, että hinausauto tulee kohta hakemaan automme Jyväskylään. Päivällä tajusin, että autosta kuuluu tosi kumma ääni. Ja varma merkki oli se, että miesväki kaupan pihalla kääntyi katsomaan... No, ärsyttävintä on, että auto oli juuri eilen huollossa, kun käsijarrun vaijeri oli mennyt poikki. Mitenkähän pääsen perjantaina töihin 14 km päähän ja takaisin? Onneksi taksit on keksitty.
01. Onko hetki aikaa? [ ] Ei ole aikaa! [ ] On, puoli minuuttia [ ] On, minuutti tai pari [x] On, muutama minuutti [ ] On, puoli tuntia [ ] On, tunti [ ] On, useita tunteja [ ] Vaikka koko päivä! [ ] Vaikka koko elämä! [ ] En osaa sanoa
02. Kumpi ruisleipä on parempaa? [ ] Fazer ruispuikulat [x] Vaasan ruispalat [ ] En osaa sanoa [ ] En syö ruisleipää [ ] Aivan sama
03. Onko kotonasi digiboksi? [x] Kyllä [ ] Ei [ ] En tiedä
04. Kuinka usein käyt suihkussa? [ ] En osaa sanoa [ ] Useammin kuin kerran päivässä [x] Kerran päivässä, ainakin jokatoinen päivä [ ] Useimpina päivinä [ ] 2-3 kertaa viikossa [ ] Kerran viikossa [ ] Vielä harvemmin
05. Mitkä suklaamaut ovat sinulle erityisesti mieleen? [ ] Budapest [ ] Fazer Wiener nougat [ ] Fazerin pähkinäsuklaa [x] Fazerin sininen [x] Fazerina [x] Geisha [ ] Kinder [ ] Marabou Daim [ ] Marabou maitosuklaa [ ] Mars [x] Pätkis [ ] Snickers [ ] Toblerone (musta) [ ] Toblerone (tavallinen) [ ] Toblerone (valkoinen) [ ] Tryffeli [ ] Kaikki suklaa on pahaa
06. Mikä on oikea nimi amerikkalaisperäiselle leivonnaiselle? [ ] Muffini [x] Muffinssi [ ] En osaa sanoa
07. Mitä näistä jaksat katsoa pisimpään? [ ] Nukkuva lapsi [x] Palava tuli [ ] Virtaava vesi [ ] En osaa sanoa
08. Hävettääkö tai ujostuttaako sinua kertoa muille kuin irkkaajille että olet IRC-Galleriassa? [ ] Ei hävetä [ ] Kyllä se vähän [ ] Toisinaan [ ] En osaa sanoa [x] En ole IRC-galleriassa
09. Mikä kertotaulu on vaikein opetella? (Esim. 8:n kertotaulu tarkoittaa 8*1, 8*2, 8*3 jne). [ ] 1 [ ] 2 [ ] 3 [ ] 4 [ ] 5 [ ] 6 [ ] 7 [ ] 8 [ ] 9 [x] En osaa sanoa [ ] En ymmärrä koko kysymystä [ ] Kaikki
10. Kun jäät pois auton kyydistä, hyödynnätkö koskaan liikennevalopysähdyksiä autosta poistumiseen, jotta autoa ei tarvitse erikseen pysäyttää? [ ] En [ ] Kyllä [x] Kyllä muuten, mutta ei täällä ole liikennevaloja! [ ] En osaa sanoa
11. Uskotko, että ydinasetta tullaan käyttämään sodassa, sotilasoperaatiossa, terroristi-iskussa tai muussa aseellisessa konfliktissa ennen vuotta 2030? [ ] Ei tulla käyttämään ollenkaan [ ] Kyllä tullaan käyttämään ennen vuotta 2030 [ ] Käytetään tulevaisuudessa mutta ei ennen vuotta 2030 [x] En osaa sanoa
12. Onko sinulla säännölliset ruoka-ajat? [ ] Kyllä, liki kaikkien aterioiden suhdeen [ ] Kyllä, noin joka toisen aterian suhteen [x] Eipä ole [ ] En syö ollenkaan
13. Mikä näistä on hienointa ja ylellisintä? [ ] Keisarillinen [ ] Kuninkaallinen [ ] Presidentillinen [x] Ruhtinaallinen [ ] Tsaarillinen [ ] Aivan sama
14. Oletko useimmiten oikeassa? [x] Olen [ ] En ole [ ] Melko usein [ ] En osaa sanoa
15. Jos saisit lapsen, kumpaa sukupuolta toivoisit? [ ] Poika [ ] Tyttö [ ] Ei erityistä mieltymystä [x] En osaa sanoa [ ] Kohdallani ei voi kysyä "jos saisit lapsen"
16. Onko vihollisesi vihollinen sinun ystäväsi? [ ] Ei ole [x] On [ ] En ymmärrä [ ] Minulla ei ole vihollisia [ ] En tiedä
17. Kannattaako rikos? [ ] Kyllä [ ] Riippuu tilanteesta [x] Ei [ ] En osaa sanoa
18. Onko sinulla koskaan ollut syömishäiriötä? [ ] Ei [ ] Kyllä, anoreksia [ ] Kyllä, bulimia [ ] Kyllä, jokin muu [x] En ole varma [ ] Toivoisin, että olisi
19. Oletko koskaan antanut eteenpäin esinettä, jonka olet itse saanut lahjaksi? [ ] En ole [x] Olen [ ] Vahingossa [ ] En muista
20. Mitkä menetelmät ovat hyväksyttäviä lasten kasvatuksessa? [ ] Avokämmenellä läimäyttäminen [x] Eristäminen omaan huoneeseen [x] Huutaminen [x] Kotiaresti [ ] Lyöminen nyrkillä [ ] Nipistäminen [ ] Piiskaaminen [ ] Potkaiseminen [ ] Tukistaminen [ ] Tukkapölly [ ] Mikään näistä ei ole hyväksyttävää
21. Mitä näistä pidät varsinaisina sanoina? [x] "googlettaa" [x] "irkata" [ ] "lintistellä" [x] "mesettää" [x] "messuta" [ ] "noob" [ ] "peelo" [ ] "photoshopata" [ ] "rotflata" [ ] "warettaa" [ ] Mikään näistä ei ole oikea sana
22. Onko sinulla sängyssä "halityyny", jota halit kun nukut? [x] Ei [ ] Kyllä [ ] Toisinaan
23. Mitä maitoa juot/käytät ruoanvalmistuksessa mieluiten? [ ] Kevytmaitoa [x] Rasvatonta maitoa [ ] Soijamaitoa [ ] HYLA-maitoa [ ] Täysmaitoa [ ] Ykkösmaitoa [ ] En juo maitoa [ ] En osaa päättää
24. Millä yleensä avaat kruunukorkin (sellainen kun on esim. olutpulloissa)? [ ] Joku muu avaa pulloni puolestani [ ] Hampailla [ ] Pullonavaajalla [ ] Pullonavaajasormuksella [ ] Pöydän reunalla [ ] Sytyttimellä [ ] Toisella pullolla [ ] Turvavyön soljella [ ] Vyönsoljella [ ] Jollain muulla "työkalulla" [x] Minulla ei ole tarvetta avata kruunukorkillisia pulloja
25. Rakastatko... [x] Ikuisesti [ ] Toistaiseksi [ ] Väliaikaisesti [ ] En tällä hetkellä ollenkaan [ ] En ole varma [x] Rakkaus on yliarvostettua/ylimainostettua
27. Uskotko, että kumppanisi on sinulle uskollinen? [x] Kyllä, suhteemme perustuu luottamukseen, ja olemme luottamuksen arvoisia [ ] Tiettyjä epäilyksiä on kyllä ollut... [ ] En, se on valehteleva sika! [ ] En osaa sanoa [ ] Kumppanin uskollisuus on minulle yhtentekevää [ ] Minulla ei ole kumppania tällä hetkellä
28. Pitäisikö naisen alusvaatteiden (rintaliivien ja pikkuhousujen) olla samaa sarjaa? [ ] Kyllä. Pitää olla yhtenäinen ulkoasu. [x] No kiva olisi, mutta ei nyt sentään pakollista. [ ] Asialla ei ole minkäänlaista merkitystä [ ] En osaa sanoa
30. Jos rahalla voisi ostaa onnea, olisitko halukas myymään onneasi? [ ] Mikä ettei. Riippuu hinnasta. [x] En, hinnasta riippumatta. [ ] Eipä olisi mitään mitä myydä. [ ] En osaa sanoa
31. Missä säilytät kännykkääsi? [ ] Housujen etutaskussa [ ] Housujen takataskussa [ ] Repussa / (käsi)laukussa [ ] Takin povitaskussa (kumpi tahansa puoli) [ ] Takin sivutaskussa [ ] Jossain muualla [ ] Minulla ei ole kännykkää [x] Milloin missäkin
32. Mihin näistä olet omassa elämässäsi törmännyt? [ ] Liian alhaiset verot [ ] Liian aurinkoinen kesä [ ] Liian halvat hinnat [ ] Liian himokas nainen [ ] Liian hyvä palkka [x] Liian hyvää ruokaa [ ] Liian korkea nopeusrajoitus [ ] Liian nopea nettiyhteys [ ] Liian nopea tietokone [ ] Liian onnellinen elämä [ ] Liian paljon rahaa [ ] Liian paljon seksiä [ ] Liian pitkä kesäloma [ ] Liian rikas mies [ ] Liian vähän valvontaa/rajoituksia [ ] En ole törmännyt yhteenkään näistä
36. Uskotko, että Yhdysvaltain hallitus on kertonut totuuden 11.9.2001 päivän tapahtumista? [ ] Ei. Virallinen totuus sisältää suoria ja tarkoituksellisia valheita. [ ] Kyllä. Hallitus on kertonut totuuden. [x] Ei kiinnosta [ ] En osaa sanoa
37. Voisitko koskaan harkita muuttoa ulkomaille? [x] En [ ] Kyllä, mutta enintään vuodeksi [ ] Kyllä, 2-5 vuodeksi [ ] Kyllä, pidemmäksi aikaa mutta en pysyvästi [ ] Kyllä, pysyvästi [ ] Kyllä, poukkoilevasti [ ] En osaa sanoa
38. Olisitko valmis syömään ihmisen lihaa (tarvittaessa kypsennettynä)? [x] Kyllä, mutta vain äärimmäisessä hädässä [ ] Kyllä, vaikka heti [ ] En missään tilanteessa, edes nälkäkuoleman uhatessa [ ] En osaa sanoa
39. Oletko koskaan vieraillut Internetissä ns. aikuisviihdesivustolla? [x] Olen [ ] Olen vahingossa [ ] En ole [ ] Mikä on aikuisviihde? [ ] En tunnusta
40. Minkä väriset hiukset sinulla on? [ ] Harmaat [ ] Mustat [x] Punaiset [x] Ruskeat [ ] Siniset [ ] Vaaleat [ ] Valkoiset [ ] Vihreät [ ] En osaa sanoa [ ] Olen kalju [ ] Rumat
41. Missä säilytät kotiavaimiasi? [ ] Avainnauhassa [x] Housuntaskussa [ ] (Käsi)laukussa [ ] Lompakossa [ ] Takintaskussa [ ] Jossain muualla [ ] Minulla ei ole kotia
42. Jos WC-paperi on mielestäsi telineessä väärin päin, korjaatko sen ja laitat rullan "oikein"? [ ] Kyllä [x] En [ ] Toisinaan
43. Mitkä ovat/olivat lempiaineitasi koulussa? [ ] Biologia [ ] Englanti [ ] Filosofia [ ] Fysiikka [ ] Historia [ ] Kemia [ ] Kuvaamataito [ ] Käsityöt [ ] Liikunta [ ] Maantieto [ ] Matematiikka [ ] Musiikki [ ] Psykologia [ ] Ruotsi [ ] Saksa [ ] Uskonto / Elämänkatsomustieto [x] Äidinkieli [ ] Inhosin kaikkea! [ ] Jokin muu aine:
44. Jos olisit kansainvälisesti tunnettu huippu-urheilija, mikä olisi lajisi? [ ] Autourheilu [ ] Curling [ ] Golf [ ] Jalkapallo [ ] Juoksu [ ] Jääkiekko [ ] Mäkihyppy [ ] Nyrkkeily [ ] Paini [ ] Shakki [ ] Sulkapallo [ ] Taitoluistelu [ ] Tanssi [ ] Uinti [ ] Muu laji: kirmailu [ ] En osaa sanoa [x] En voisi millään kuvitella olevani huippu-urheilija [ ] Pornotähti
46. Mitkä ovat arkivaatteidesi hallitsevimmat värit? [ ] Harmaa [ ] Keltainen [x] Musta [ ] Punainen [ ] Ruskea [x] Sininen [ ] Valkoinen [ ] Vihreä [ ] Jokin muu:
47. Mihin aikaan heräät arkiaamuisin? [ ] Ennen viittä [ ] 05-06 [x] 06-07 [ ] 07-08 [ ] 08-09 [ ] 09-10 [ ] 10-11 [ ] 11-12 [ ] Mihin aikaan sattuu [ ] Vaihtelevasti
48. Mistä olet riippuvainen? [ ] Alkoholista [ ] Huumeista [x] Internetistä [ ] IRC-Galleriasta [ ] IRC:stä / chäteistä [ ] Kahvista [ ] Läheisistä ihmisistä [ ] Lääkkeistä [ ] Rakkaudesta [ ] Shoppailusta [ ] Suklaasta/karkeista [x] Teestä [x] Tiedosta [ ] Tietokoneista [ ] Tietokonepeleistä [ ] Tupakasta [ ] TV:stä [ ] Työstä [ ] En ole riippuvainen mistään [ ] En osaa sanoa
49. Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään, eli että oma elämäsi jatkuu muodossa tai toisessa ruumiisi kuoleman jälkeen? [ ] Kyllä [ ] En [x] En osaa sanoa
50. Suomi poislukien, millä Pohjoismaalla on kaunein lippu? [ ] Islannilla [x] Norjalla [ ] Ruotsilla [ ] Tanskalla [ ] En osaa sanoa [ ] Kaikki aivan kamalia
51. Kumpia sinulla on enemmän, ystäviä vai vihamiehiä? [ ] Ystäviä [ ] Vihamiehiä [ ] Yhtä paljon [x] En varmasti tiedä ketkä kaikki vihaavat minua
52. Voisitko kuvitella meneväsi kauneusleikkaukseen? [ ] Kyllä [ ] En [x] Vain onnettomuuden, palovammojen tms jälkeen [ ] En osaa sanoa
53. Oletko itse tai onko sinulle koskaan luettu Uppo-Nallea? [x] Kyllä [ ] Ei [ ] En ole varma
54. Kuinka vastaat puhelimeen? [ ] "Haloo" [ ] "Moi" [ ]"Niin?" (tai "no?" ) [ ] Epämääräisellä ynähdyksellä [ ] Jollain muulla tavalla [x] Omalla etu- ja sukunimellä [ ] Omalla etunimellä [ ] Omalla sukunimellä [ ] En osaa sanoa [ ] En vastaa puhelimeen
55. Puhutko koskaan itseksesi, edes muutamaa sanaa? [ ] En koskaan [ ] Harvoin [x] Joskus [ ] Useasti [ ] En osaa puhua
56. Kuinka WC-istuin (rinkula) ja istuimen kansi tulee jättää käytön jälkeen? [ ] Sekä kansi että WC-istuin alhaalla [x] WC-istuin alhaalla, kansi ylhäällä [ ] Sekä WC-istuin että kansi ylhäällä [ ] Asialla ei ole mitään väliä
57. Mitä elintarvikkeita säilytät jää(viileä)kaapissa? [ ] Banaani [x] Ketsuppi [x] Kurkku [x] Mehutiiviste [x] Sinappi [x] Tomaatti [ ] Ei mitään näistä [ ] En omista jääkaappia
60. Millaista tietokonetta käytät? [ ] Kannettava (laptop, läppäri) [x] Pöytäkone [ ] En osaa sanoa
62. Kirjoitatko nopeammin koneella vai käsin? [x] Koneella [ ] Käsin [ ] Yhtä nopeasti [ ] En osaa sanoa
63. Asennoidutko asioihin kielteisesti? [ ] En [x] Kyllä [ ] En osaa sanoa
64. Onko/oliko isäsi hyvä ihminen? [ ] Ei [x] Kyllä [ ] On/Oli ainakin minua kohtaan [ ] En osaa sanoa
65. Euroviisut 2007 järjestetään Helsingissä. Missä ne olisi pitänyt järjestää? [x] Helsinki on hyvä [ ] Rovaniemellä [ ] Tampereella [ ] Tukholmassa [ ] Turussa [ ] En osaa sanoa [ ] Jossain muualla [ ] Niitä ei pitäisi järjestää ollenkaan
66. Ovatko Potterit ja Da Vinci-koodi saatanallisia tai kristinuskoa häpäiseviä? [x] Eivät [ ] Kyllä [ ] Asia on minulle merkityksetön [ ] En osaa sanoa
70. Kuinka tyytyväinen olet tähänastiseen elämääsi? Anna sille kouluarvosana 4-10. [ ] 4 [ ] 5 [ ] 6 [ ] 7 [x] 8 [ ] 9 [ ] 10 [ ] En osaa sanoa
71. Oletko koskaan ajanut autoa päihtyneenä, tai ollut kyydissä autossa, jota ajaa päihtynyt? [ ] Kyllä, mutta kuskilla oli alle 0,5 promillea [ ] Kyllä, kuskilla 0,5-1,2 promillea (rattijuopumus) [ ] Kyllä, kuskilla yli 1,2 promillea (törkeä rattijuopumus) [x] En ole [ ] En osaa sanoa
72. Onko sinulla tapana syödä tietokoneesi ääressä? [ ] Kyllä [ ] Ei [x] Toisinaan
73. Geeni- vai luomuruokaa? [ ] Vain luomua. [ ] Geeniviljelty on puhdasta ja hyvää! [x] Ihan sama, sitä mitä kaupasta saa. [ ] Ei kumpaakaan!
74. Kuinka kauan olet yleensä suihkussa? [ ] En käy suihkussa [ ] 0 - 2 min [ ] 3 - 5 min [x] 6-10 min [ ] 11 - 15 min [ ] 16 - 20 min [ ] 21 - 30 min [ ] yli 30 min
75. Onko karvainen mies kiva vai yöks? [ ] Hyi, karvoja! [ ] Karvat on kivoja [ ] En pidä miehistä [x] Mitä väliä
77. Pitäisikö perintövero poistaa? [ ] Kyllä [ ] Ei [ ] Mikä on perintövero? [x] En osaa sanoa
78. Millä tavalla haluaisit mennä naimisiin? [ ] En halua mennä naimisiin [ ] Papin vihkimänä mutta muualla kuin kirkossa [ ] Perinteiset kirkkohäät [ ] Siviilivihkiminen (maistraatissa tai muualla), hääjuhlat [ ] Siviilivihkiminen (maistraatissa tai muualla), ilman mitää hääjuhlia tms [x] En osaa sanoa
81. Mihin rusinat kuuluvat? [x] Maksalaatikkoon [x] Simaan [ ] Pullaan [ ] Yäk, ei mihinkään!
82. Kumman jalan kengän laitat ensimmäisenä jalkaan? [ ] Oikean jalan kengän [ ] Vasemman jalan kengän [ ] En käytä kenkiä [x] Enpäs ole kiinnittänyt huomiota [ ] Vaihtelee
83. Kun piirrät Suomen lipun, kummin päin sen teet? [ ] Lipputanko oikealla, lippu liehuu vasemmalle [x] Lipputanko vasemmalla, lippu liehuu oikealle [ ] Muussa asennossa [ ] En osaa sanoa [ ] En piirrä
85. Oletko jo liukastunut (ja kaatunut) kuluneena talvena? [ ] En ole [x] Olen [ ] En muista
86. Kumpi laitetaan leivällä päällimmäiseksi? [ ] Juusto [ ] Makkara / kinkku [ ] En syö juusto- tai makkara/kinkkuleipiä [x] Asialla ei ole mitään merkitystä
89. Mitä piirteitä olisi mahdotonta sietää seurustelukumppanissa? [x] Epäluotettavuus [ ] Epämiellyttävä ulkonäkö [ ] Itsepäisyys [ ] Itserakkaus [ ] Kouluttamattomuus (alhaisempi koulutus kuin sinulla) [ ] Köyhyys [ ] Mielenterveysongelma [ ] Nörtteys [ ] Tupakointi [ ] Työttömyys (pitkäaikainen) [ ] Uskonnollisuus (syvä) [ ] Voimakkaasti erilaiset poliittiset näkemykset [x] Yksinkertaisuus (merkityksessä tyhmyys) [x] Ylimielisyys [ ] Ylipaino [ ] Never say never
90. Olisitko halukas kuulemaan tarkan kuolinhetkesi etukäteen? [ ] Kyllä [x] En [ ] En osaa sanoa
91. Tunnustaisitko syyllisyyden murhaan jota et ole tehnyt, jos saisit siitä 3 vuotta vankeutta ja 10 miljoonaa euroa korvauksena todelliselta tekijältä? [x] En [ ] Kyllä [ ] En osaa sanoa
93. Kannatatko kuolemantuomiota? [x] En [ ] Kyllä
95. Kuinka usein halaat toista ihmistä? [ ] Halaaminen on homojen hommaa. En halaa koskaan. [ ] Joka päivä, yli 10 kertaa päivässä [ ] Joka päivä muutaman kerran [ ] Kerran-pari viikossa [x] Useimpina päivinä viikossa [ ] Viikoittain [ ] Kerran kuussa [ ] Kerran, pari vuodessa [ ] Vieläkin harvemmin
97. Kuulutko yleensä mielipideasioissa enemmistöön vai vähemmistöön? [ ] Enemmistöön [ ] Vähemmistöön [ ] Minulla ei ole omia mielipiteitä [x] En osaa sanoa
99. Mitä näistä "hyvistä käytöstavoista" noudatat? [x] Avaan oven tuntemattomille [ ] En aloita syömistä ennenkuin naapurissa istuvat ovat saaneet annoksensa [ ] En pidä kyynärpäitä ruokapöydällä [x] Laitan käden suun eteen kun aivastan [ ] Laitan käden suun eteen kun haukottelen
Viikonloppuna aloitimme tehdä remonttia, joka on ollut suunnitteilla keväästä 2006 lähtien. Kyseessä ei ollut mikään akuutti ongelma, vaan pojan huoneen ilmeen piristys. Tapetit pois ja maalia tilalle sekä uusi lattia likaantuneen muovimaton paikalle. Hyvä, että odotimme näin kauan, sillä 1) poika jaksoi itsekin repiä tapettia pois vaikka kuinka kauan - oli oikeasti avuksi ja todella ylpeä, kun teki "aikuisten töitä" ja 2) silloin kun ei jaksanut auttaa, niin poika leikki kuitenkin enemmän yksikseen kuin viime keväänä. Silti, enimmäkseen tuo remontti on mieheni vastuulla, lähinnä tuossa tapetin repimisessä olimme mukana pojan kanssa.
Seinien väriä ei olla vielä edes valittu, mutta monen vaihtoehdon kautta olemme kallistumassa kuitenkin johonkin vaaleaan. Lelut ovat kuitenkin värikkäitä ja huone on yleensä hyrskyn myrskyn... Muuten meillä on parissa huoneessa ratkaisuna yksi värikäs seinä (makuuhuoneessa tummanpunainen ja työhuoneessa appelsiininkeltainen).
Vanhan tapetin alta löytyi myös muumitapettia, todellista retroa ja aivan ihanaa! Harmi kun sitä ei ole missään jäljellä jotain rullan loppua (edellisten asukkaitten laittamaa, ehkä joskus 80-luvulla tai talon rakennusvaiheessa 70-luvulla)... Mutta tuo otsikko tulee siitä, että poika haluaisi katsoa muumeja - jatkuvasti! Vaikka ne sarjat ovat ihania, niin mulla tunkee muumit jo korvista! Äks. Eilen poika oli flunssassa, joten hän todellakin katsoi monta tuntia telkkaria. Ihan hirvittää laskeakaan sitä tuntimäärää. Muutenkin hän haluaisi katsoa liikaa lastenohjelmia, usein minä annankin... Helppoa viihdyttämistä, mutta huonon omantunnon siitä saa.
Hyvää tätä vuotta kanssakulkijoille ja lukijoille!
Vuosi 2006 siirtyi muistoihin ja päällimmäisenä mielessäni on valmistumiseni kulttuurituottajaksi. Negatiivisella puolella noin kokonaisuutena on parin sukulaisen kuolemat, vaikka he eivät erityisen läheisiä minulle olleetkaan. Silti, pieni suku on aina vähäväkisempi - oli se sitten minun tai mieheni.
Vuoden 2007 aloitin pesemällä nahkahansikkaani! En tosin tarkoituksella, vaan ne olivat jääneet talvitakkini taskuun. Sen siitä liiallisesta pyykkäysinnosta saa. Yleensähän minulla on tapana laittaa pesukone heti pyörimään, kun tulemme reissusta kotiin, vähintään tunnin sisällä... No, nyt tulimme kotiin jo lauantaina, joten kolmessa päivässä ehti kone laulaa useammankin kerran, niistä viimeisessä oli tämä hanskapesu. Ja joulun aikaan eräs ristipistotyöni sai hieman suklaata - onneksi tahra lähti melko hyvin pois heti tuoreeltaan...
Mielessäni on ollut monta hyvää asiaa, joita toteuttaisin tänä vuonna... Pistelijäkavereiden kanssa olemme karkkilakossa ainakin tuonne pääsiäiseen asti. Itse tosin aion olla samalla myös syömättä keksejä, varsinaisia kaloripommeja pieneen kokoonsa nähden. Kuka nyt tyytyisi syömään vain yhden keksin?!? Painonhallintaprojektini oli jäissä lokakuulta joulukuun loppuun, nyt pitäisi taas yrittää. Joulun aikaan painoni nousi jo lukemiin 98 kg...
Käsityöpuolella aion tehdä ristipistoja kuten ennenkin. Haluan myös kokeilla ATC-kortteja (artist trading cards), koska ne ovat mukavaa pientä näpertelyä paperien, nauhojen, tarrojen yms. kanssa. Myös kuvien laittaminen nettiin, lähinnä blogiin, pitäisi opetella tänä vuonna.
Aiemmin jo listasin kirjoja, jotka ovat pitkään olleet minulta kesken. Ne luen. Myös vanhan nettilukupiirini Kirjasieppojen elvyttäminen kiinnostaisi.
*paikallista murretta, hetki sitten autenttisena erään noin 60-vuotiaan miehen suusta kuultuna.
Kaksi päivää töitä ja sitten mummolakierrokselle Kalajoelle ja Raaheen. Poika tosin ilmoitti jo, että hän leikkii mummun ja äidin kanssa, joten... No, silti pakkaan kirjoja ja käsitöitä mukaan.
Olen toki lähettänyt/saanut jonkin verran joulupostia, mutta haluan täällä toivottaa jouluja erityisesti niille, joita en ole etanapostin kautta muistanut:
Minulla oli mahtava viikonloppu! Olin OUPS:n porukan kanssa mökkeilemässä Rokualla. Teimme perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään X-pistoja, söimme ja nauroimme. Erittäin onnistunut viikonloppu ja sain jopa muutaman piston aikaiseksi... ;) (Jaa, ensi vuonna olen luvannut opetella laittamaan blogiini kuvia...) Silti voi olla, että ko. taulu ei ehdi joululahjaksi anopille, harmi. Pistoista tuli krapulaa, ja nyt en ole kotona ehtinyt/jaksanut pistellä. Vielä linja-autossa iltayöllä pistelin 4,5 h, mutta sen jälkeen kolmessa päivässä kotona olen tehnyt alle kymmenen pistoa. Kräähk!
Jotenkin olen ihan lamassa. Ihmissuhdekiemuroita, mikä "oireilee" muun muassa niin, että syön mitä sattuu ja painoa on tullut useamman kilon verran lisää tosi lyhyessä ajassa. Olen typerä. Koska en syö säännöllisesti, en ole hyvässä työvireessä. En myöskään jaksa ajatellut joulua, enkä ole hankkinut oikein riittävästi joululahjojakaan (osalle läheisistä nolla, pojalle vain farkut). Tällaista. Olin niin vauhdissa marraskuussa, joten nyt on kai pakko nollata tilannetta.
Minut valittiin muuten MLL:n piirihallituksen varajäseneksi. - Jääköön piiri mainitsematta, etteivät saa tietää, missä kokouksissa tällainen hörhö on mukana.
Illalla pojan ryhmiksen pikkujoulu. Sinnekin pitää pikkupaketti viedä, jonka mies onneksi on hankkinut. Talo on hel--tin täynnä leluja. Hei lapselliset, miten säilytätte lasten leluja?!? Pitäisi taas roudata niitä varastoon, mutta kun poika tuo joka mummolareissulta kassillisen uutta/(vanhempien) vanhaa kamaa...
Kiukuttaa tänään kaikki. Nälkä ja väsy. Mietin ihan turhia asioita, kuten kokeilisinko Artist trading cards -askartelua? Onko kukaan tehnyt ATC-kortteja? Minulla on jotain vanhoja jalkapallokeräilykortteja, ja mietin, voisinko käyttää niitä korttipohjina. Lievää todellisuuspakoa siis. ;)
Sain opinnäytteestäni arvosanaksi 2. Olin hieman pettynyt, vaikka tärkeintä oli tietysti valmistua. Arvosteluasteikko on ammattikorkeakoulussa 1-5, paras on siis 5. Nyt olen kulttuurituottaja (AMK).
Riennän tässä kirjoittamaan joulukortteja... Lähetän niitä noin 60 kolmihenkisen perheeni kanssa.
"haavasta ihon sisään päässeiden bakteerien aiheuttama syvä ihotulehdus kasvoissa, vatsalla tai alaraajoissa, oireina tarkkarajainen punoitus ja kuume"
Vuorokausi meni sairaalassa. Nyt näyttää paremmalta. Potilas on kyllä ollut melko pirteä koko ajan, vaikka tietysti jääminen sairaalaan otti koville, vaikka vanhemmista toinen olikin mukana.
Yritän taas vähitellen päästä ajan tasalle töissä, harrastuksissa ja opiskelussa.
Keskiviikkona 22.11. sain kuulla Mikkelistä, että opinnäytteeni otetaan arvosteltavaksi. Se EI siis tarkoita sitä, että opinnäytteeni hyväksyttäisiin automaattisesti. Mutta kuka järkevän työn ohjaaja ottaisi tarkastettavaksi työn, jonka aikoo hylätä? Siis oletan, että läpi menee! Lisäksi muistin tänään (päivän myöhässä) ilmoittautua kypsyysnäytteeseen 1.12. Tenttiaika on klo 14-17, aika kurja. Mieluummin olisin mennyt sinne heti aamusta, niin olisin voinut iltapäivällä shoppailla ja ajaa ennen täyttä pimeää ja perjantairuuhkaa (?) kotiin. Mutta sainpa tuosta ajasta hyvän syyn pyytää vanhempani meille pitkästä aikaa kylään, kun en ehdi poikaa hakemaan hoidosta klo 17 ja miehelläni on oma meno. Aviosiippani: Tosin muista, mikä sen menon ehto oli! ;) Tai sitten erittäin hyvät perustelut, miksi ehtoa ei voi toteuttaa...
Muuten töissä muovitan kirjoja (tuli eilen 19 kg:n paketti) ja järjestelen siinä sivussa 6.12. kahvitilaisuutta. Vielä työajan jälkeen ajattelin jäädä tänne, niin pistäisin viimeiset paperit opinnäytteestä kuntoon (tiivistelmät, sopimukset julkaisemisesta sähköisessä muodossa yms.). Ja hyvähän se on tässä vaiheessa muistaa tehdä MLL:n kanssa sopimus tutkimuksen tekemisestä. ;) Tänään menen vielä MLL:n syyskokoukseen, jossa väännetään kättä uudesta puheenjohtajasta. Huoh. Onneksi minua ei ole kysytty. Muuten voin kyllä olla aktiivinen, mutta ketään en halua JOHTAA. Hyi.
Tampereen käsityömessuilla oli mukavaa. Parasta oli tietysti tavata tuttuja. Mutta messuilla ei oikein ollut mitään uutta. No, 3 ristipistoaiheista kirjaa ostin ja joitakin tarvikkeita. :) Tämä oli kolmas kerta peräkkäin Tampereen messuilla. Sinne on vain todella helppoa lähteä, kun pääsen kotipaikkakunnalta suoraan Pirkka-hallin pihaan. (4H on järjestänyt retken sinne jo monta vuotta.) Se tulee sitä paitsi PALJON edullisemmaksi kuin bussi-juna-bussi -yhdistelmä, olen tutkinut asiaa.
Taisin tuuletella liian aikaisin opintoni loppumista. Tutkimussuunnitelman kyllä tein kiltisti tutkimusmenetelmäkurssille, mutta sain enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta opettajaltani opinnäytteestä. Voi vitsi. Aikaa korjata työ on ma 20.11. asti - siis työ pitäisi olla opettajalla luettavana maanantaina, sähköpostitse voi onneksi lähettää. Eli ahkeraa kirjoitusta sunnuntaina ja maanantaina, tuollaiseen (30 s) opinnäytteeni on liian laiha. Enpäs ollutkaan aiemmin kuullut sivumääräistä vaatimusta opinnäytteelle. Huoh. Tänään perjantaina olen jotain kirjoittanut, mutta huomenna lähden sen sijaan Tampereelle Kädentaidot-messuille. Olen Tampereella yötä, mutta tässä tilanteessa taitaa olla parasta unohtaa illalla viihteellinen puoli (lähinnä ristipistot ja kirjat). Otan todennäköisesti kannettavan mukaan ja raahaa lähdekirjallisuutta vinon pinon mukaan. Palaan asiaan ensi viikolla, varmaan vasta puolivälin paikkeilla, jos tästä kaikesta selviän kunnialla...
The first five people to respond to this post (via the comments section) will get some form of "art" made by me. Be sure that I can email you to get your snail mail address. Think of it as something to look forward to getting in the mail. It will be original, made by me, but it may not be immediate, as I haven't made them yet. I am not sure what it will be. There is a catch, of course, the way this works is that if you sign up, you have to blog this as well and continue sharing.
*** Anna hyvän kiertää
Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa. Odottamaan voikin joutua jonkun aikaa, sillä en ole vielä tehnyt näitä enkä edes päättänyt, mitä teen. Huomaathan, että tätä varten tarvitsen myös postiosoitteesi (sen voi lähettää sähköpostitse myöhemmin).
Juttuun on tietysti pienoinen koira haudattuna :) Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.
***
I found this from my friend's blog. I am in, too! But I so slow...
Sain salaiselta ristipistoystävältäni eilen paketin (KIITOS! Ihana, kirjoittelen siitä tarkemmin myöhemmin.) ja hän totesi, että olen kyllä blogissani höpöttänyt opiskelusta, mutta en ole kertonut opiskelualaani. Siispä esittäydyn:
Olen täällä netissä Jaatiina, FM ja pian myös kulttuurituottaja (AMK). Työskentelen kirjastonhoitajana ja samalla järjestän muutamia kunnan kulttuuritilaisuuksia ja juhlia, kuten seuraavaksi itsenäisyyspäivä. Kotoisin olen Kalajoelta, opiskellut Oulussa ja etänä Mikkelissä ja nykyään asun Keski-Suomessa. Perheessäni on 4-vuotias poika ja (hetki, lasken...) 33-vuotias aviomies. Asumme maalla, omakotitalossa.
Vapaa-aikani (hah, milloin...) nautin yksinolosta ja juon lukuisia teekupposia. Harrastuksiani ovat ristipistot, kirjat, kirjeet, postikortit ja kai harrastuksena voi pitää myös MLL:n toimintaa paikkakunnallamme. Em. aiheesta tein opinnäytteeni.
Saa kysyä lisää, vaikka jotkut taitavat tuntea minut irl muutenkin. ;)
Hetki sitten opinnäytteeni lähti opettajalle tarkastettavaksi. Jihuu! Totta kai korjattavaa löytyy, mutta suurin urakka on takana päin. Laiha siitä tuli, noin 3-sivuinen läpyskä.
Painoni on siellä 93 kg kieppeillä. Poika totesi viikonloppuna perheliikuntakerhossa eräästä laitteesta: "Äiti ei sovi siihen, kun on liian lihava." Totta, mikäpä siinä...
Saa onnitella epävirallisesti! Siis tuosta opinnäytteestä, ei läskeistä. ;) Vielä on 1.12. kypsyysnäyte.
EDIT: Muistin, että tutkimusmenetelmät-kurssista en ole vielä saanut merkintää. Hups. En ole vielä tehnyt kyseiselle kurssille tutkimussuunnitelmaa... ;) Integraation puutetta, koska olen kuitenkin opinnäytteen tehnyt?
Aina sanotaan, että kun tekee parhaansa, se riittää. Ja pah. Ei kulttuuriasioissa. Vaikka mitä hyvää ja kaunista ja kiinnostavaa järjestää, se ei takaa yleisöä. Grr... *sensuroitu*
Tuo oli tunnelmani 24.10. Eräällä luennolla oli paikalla kuusi ihmistä yleisönä, minä ja kaksi puhujaa. Olen jo kauan sitten huomannut sen, että 10 ihmistä kulttuuritilaisuudessa (pois lukien kuorojen konsertit, itsenäisyyspäivän ja veteraanipäivän juhlat) on huikaiseva yleisömenestys täällä pikkuriikkisellä paikkakunnalla! Se ei tietenkään vähennä esityksen arvoa, mutta toki toivoisin enemmän innostuneita kuulijoita paikalle.
Nyt pitäisi suunnitella itsenäisyyspäivän juhlaa. - Tai olisi pitänyt jo aikoja sitten suunnitella. Aina kaikki jää viime tippaan. - Ensi viikolla on asiasta palaveri. Any (new) ideas? Kamalaa tunnustaa, mutta en oikein tuolle juhlalle lämpene. Aina ohjelmasta tulee kuiva... Krooh.
Opintoni ovat edenneet, mutta syytä onkin. Jos aion valmistua 2006 (opinto-oikeus loppuu!), viimeinen opinnäytetyön palautuspäivä on jo 24.11. Tekstiä kasassa noin 17 sivua, eikä edes varsinaista kyselyä ole vielä siinä analysoitu. Eiköhän siitä jotain tulee, kunhan ehtisin kirjoittaa...
Tämän opinnäytteen kanssa pähkäillessäni on ollut hulluinta, että olen silti tarttunut kaikenlaisiin epärelevantteihin hommiin. Jopa selailin avoimen yliopiston tarjontaa (hullu minä!) ja silmäilin erästä projektia, jossa tarkoitus on kuukaudessa kirjoittaa 50000 sanaa eli romaani. Lievää todellisuuspakoa opiskelusta siis!
Paino oli ti 24.10. 92,4 kg. - Ihan ok tällaisessa hässäkässä. Syyslomalla pääsin taas 95 kg -tasolle.
Ufo on myös laskeutunut tänne Keski-Suomeen. Se on UnFinished Object eli olen mukana neljän ihmisen ringissä, jossa autamme toisiamme samaan valmiiksi ristipistotöitä, jotka ovat unohtuneet vuosiksi kaappiin. Minulla olisi nyt kauris pisteltävänä. Ihana sininen evenweave-kangas! Saisinpa äkkiä nuo opiskelut hoidettua, niin voisin unohtaa sellaiset hyödylliset jutut (ei avointa yliopistoa toistaiseksi eikä romaanin kirjoitusta!) ja keskittyä hauskoihin. Odotan jo todella innolla kahta viikonloppua tänä vuonna, jotka vietän hyvin ristipistomyönteisessä ilmapiirissä. Palaan niihin sitten, kun asia on ajankohtainen (marraskuussa ja joulukuun alussa). Terkkuja OUPS:lle, jos täällä blogissani käytte! ;)
Tämä blogiin kirjoittaminen on ollut lähinnä listojen päivittämistä. Oikeasti minulle on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Mm. se, että olen ihan pa. :(
Siis syyskuun loppupuolella olin Helsingissä, Kalastajatorpalla yhden yön. Olen MLL:n lastenhoitotoiminnan yhdyshenkilö tällä paikkakunnalla. Hienolta kuulostava titteli, vaikka niitä hoitajia on tasan yksi! Niin joo, olenhan minäkin sen kurssin käynyt. ;) Tuolla oli kuitenkin todella mielenkiintoista olla ja erityisesti jutella samanhenkisten ihmisten kanssa. Kyllä siinä MLL-aate eli lasten ja nuorten hyväksi tehtävä vapaaehtoistyö sai taas uutta kipinää.
Yllättävää oli huomata, että samoja asioita yhdistyksissä pohdittiin, oli sitten kyseessä Pertteli tai Vuosaari, Espoo tai Yli-Ii. Tärkeitä haasteita MLL-toiminnassa on lähitulevaisuudessa ylisukupolvinen (heh, onkohan tuo oikea sana) toiminta eli isovanhemmat mukaan, nuorisotoiminta ja parisuhteen hyväksi tehtävä työ. Nyt olen saanut myös takaisin kyselylomakkeita, joilla selvitin lapsiperheiden (alakouluikäisten perheisiin jaettu kysely) toiveita ja tarpeita asuinpaikkakunnallani. Monenlaista toivetta nousi, vaikka kaikki eivät olekaan meidän pienen ja ei-niin-varakkaan yhdistyksen toteutettavissa. Ja tähän liittyy myös yksi haaste, jota eri puolilla maata pohdittiin eli yhteistyö eri toimijoiden välillä. We will see what will happen! Tällä viikolla on MLL:n virkistysilta/aivoriihi, jossa paikallisesti pohdimme tätä oman yhdistyksen toimintaa jatkossa.
Mitähän muuta? Viime viikolla ehdin pitää lukupiiriä töissä eli aloitimme niin, että minä esittelin pikakelauksella syksyn uutuuskirjoja. Uusia ihmisiä oli mukana kaksi, joten jatkamme kokoontumisia joka kuukausi. (Aluksi harkitsimme erään pitkäaikaisen jäsenemme kanssa, että kokoontuisimme vasta tammikuussa seuraavan kerran...) Tässä lokakuussa pitäisi lukea Simo Hämäläisen kirja Kätkäläinen ja kaupungin valot.
Viime torstaina ja perjantaina olin Suomen kirjastoseuran koulutuksessa, joka liittyy lastenkirjastotyöhön. Siellä oli ehdottomasti parasta tavata samanhenkisiä ihmisiä - ja pari heistä oli myös MLL-ihmisiä. Sain lisävahvistusta asialle, että ei satutuntien ympärille tarvitse kehitellä aina suurta draamaa, vaan voi luottaa hyvään kirjaan ja tarinaan. Olen ollut todella epäilevä, riittääkö tarinan lukeminen vai pitääkö joka satutunniksi kehitellä jotain seikkailua tai muuta toimintaa. Siksi en ole yksinkertaisesti USKALTANUT aloittaa satutunteja, vaikka niitä on joskus pyydettykin. Toinen juttu on se, että ainoa mahdollinen päivä on sellainen, joka on muutenkin kiireellinen. Huoh. No, jospa vaikka tammikuussa aloittaisin, niin ehkäpä/jospa/kunpa saisin ensin opinnäytteen pois alta.
Ja viime viikonloppuna olin Riihimäellä. Ei, en tunne sieltä ketään. Ei, en ollut kurssilla. En, en ollut yksin. Olin mieheni kanssa juhlistamassa 5-vuotishääpäivää (naimisiin 20.10.2001 Oulussa). No, jos kiirettä pitää, ehtii tässä vielä eronkin ottaa ennen tuota virallista juhlapäivää, mutta tulipa jo juhlittua! ;) Kävimme teatterissa katsomassa komedian Kuin tuhka tuuleen.
Yritän laittaa tänne edes jotain kuulumisia, vaikka aika haipakkata on ollut... Mahdoton pino tuossa odottaa myös kirjeitä vastaamista. Huh, huh. Tiedän ainakin, mitä aion tehdä enemmän, kunhan saisin opintoni päätökseen - siis kirjoittaa kirjeitä.
Viime viikonloppuna oli Helsingissä. Siellä oli MLL:n yhdyshenkilö- ja puheenjohtajapäivät.
Tällä viikolla on puuhaa riittänyt. Juuri kun olin huokaissut helpotuksesta ja saanut kirjavinkkauksen pidettyä 3.-6. lk:n oppilaille koulun puolella, niin eiköhän satu välitunnilla onnettomuus. Eräs poika juoksi kirjaston lasioven läpi. Ei, se ei todellakaan ollut turvalasia - koulukin täyttää pian 125 vuotta, rakennuksen ikää en tiedä. Lääkärireissu ja tikkejä käteen, kuulemma. Minä siitä jatkoin vähemmän tyynenä toiseen kirjastoon iltapäiväksi. Onneksi sain lohtua, että se ei ollut minun syyni yms. No onnettomuus on tietysti onnettomuus. Täytyy pistää porttikielto jatkuvalle kirjastossa ramppaamiselle. Kyllä yksi kerta päivässä saa riittää, turhaa kohellusta estää sekin.
Ja mitähän muuta? Eilen olin maakuntakirjastolla päivän koulutuksessa. On aina virkistävää nähdä saman alan ihmisiä, kun yksin työskentelen. Tuota tuntia valmistellessa meni keskiviikon vapaa-aamu (luin sitä varten 10 lasten- ja nuortenromskua, vaikka enemmänkin olisi voinut). Tiistaina sain em. paketin ja kävi vieras lääninhallituksesta töissä. Maanantaina - ai niin, onneksi ehdin kampaajalle - ja kuulin, että kampaajani on irtisanoutunut. Siispä pitää etsiä uusi kampaaja, mikä ei olekaan täällä maalla helppo juttu. Pitää olla luottokampaaja, jolle ei tarvitse vääntää rautalangasta mitä tehdään.
Nyt painonhallintaryhmän kautta viikonlopun viettoon kotosalla.
...kirjoittaa opinnäytettä. Taas on suuria käynnistysvaikeuksia. Olen kirjoittanut muutamia sivuja maanantain ja tiistain aikana ja tehnyt kaksi kyselylomaketta, jota aion jakaa syyskuun aikana. (Kääk. Se on kohta.) Odottelen taas työnohjaajalta sähköpostia, niin saisin potkua pyllylle. En tiedä, miksi on niin vaikea jatkaa ilman palautetta. Pelkään tietysti, olenko menossa oikeaan suuntaan vai ovatko kysymykseni liian epäselviä. Teen avokysymyksiä, joten aineiston läpikäymiseen menee varmasti yllättävän paljon aikaa. Vanhempani ovat kylässä, siksi on roikkunut työpaikalla kymmenen tuntia.
Harmi, kun täälläkin on tuo netti, niin ei tule tuota vapaa-aikaa työpaikalla pelkästään opiskeltua. No, jos ei olisi nettiä, sitten varmaan tekisin extratunteja töitä. - Kaikki keinothan on keksittävä aina silloin, jos on jotain tylsää ja hankalaa tehtävänä. Kuten nyt tämä opiskelu. Se ei ole tylsää, mutta ei se helppoakaan ole.
Sanoin äidilleni, että he saavat viedä jotain perintökalleuksia pois, esimerkiksi kehdon. Äitini tietysti tiedusteli, että eikö meillä ole lisää lapsia tilauksessa. Vastasin, että ei ole. Sehän on totuus, mutta äitini ei millään suostunut nielemään sitä. Hän sanoi, että sittenhän se [kehto] on lähempänä, jos saatte työpaikkoja sieltä [Pohjois-Pohjanmaalta päin]. Krääk! Är-sy-tys. No onhan se totta, että mielelläni muuttaisin, vaikka Ouluun, mutta työpaikkoja pitäisi olla kaksi hyvää ja vielä pojalle hyvä ympäristö. Nyt toki olisi helppoa vielä muuttaa, kun poika ei ole koulussa. Siis kaksi vuotta aikaa eskariin menoon. Jotenkin tuntui, että äiti elää epärealistisen toiveen vallassa. Hän muutenkin kohtelee minua yhä kuin lasta, esimerkiksi salailee tiettyjä ei-niin-kivoja asioita. Typerää.
L kiittää ja kumartaa syntymäpäiväkorteista ja -lahjoista.
L says: Thank you for great birthday cards.
Jaatiina: Kiitos tarjoiluvinkeistä! Tarjosin mehujäätelöä, mehua ja keksejä. Kaikki män'. Karkkia en halua viedä, kun ei ole karkkipäivä. Olkoon kuin synttärit tahansa, eri asia, jos tulisivat kotiin juhliin. Silti en halua itse antaa lapsille karkkia esimerkiksi syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Niuho? Kyllä sen joku sukulainen aina hoitaa...
Pari päivää sitten, ennen nukahtamista, poikani toivoi:
"Äiti, tekisitkö minulle pikkuveljen. Olen AINA toivonut..."
Onneksi ei sentään toivonut synttärilahjaksi. Syntymäpäivään on kolme yötä.
Poika jo viikonloppuna pyysi minua kirjoittamaan ryhmikseen, että hänelle ei saa laulaa syntymäpäivänä... Tänään ilmoitin tämän toiveen.
Jotain tarjoilun tynkää pitäisi myös kehitellä hoitopaikan lapsille, mutta en halua leipoa itse. Yhdeksän lasta. Mikähän olisi helpoin ratkaisu? Mieheni lykkäsi tämän tarjoilun minulle, vaikka hän yleensä on meillä parempi/innokkaampi (?) leipoja ja ruoanlaittaja. Jäätelöä pohdin, mutta joku on kuulemma maidolle ja joku sitrushedelmille allerginen. Keksejä? Hieman köyhähköä, pelkät keksit. Mehua? Tarjoilu on ryhmiksessä välipalan jälkeen/yhteydessä.
Pikaisia tarjoiluvinkkejä alle kouluikäisille otetaan vastaan. ;) Minähän en ole itse paikalla, vaan tietysti töissä, joten hoitajat lyövät tarjottavat pöytään.
Sain tänään palautetta opinnäytteeni alusta - peräti seitsemisen sivua tekstiä olen saanut paperille! Ihan kiva oli kuulla, että suunta on oikea. Kyllä sitä vielä jotain osaa, kunhan tarttuu työhön. Silti, aika alkutekijöissä olen yhä. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole tekstin tuottaminen, vaan sen kirjoitusajan löytäminen, koska sitten sitä tekstiä kyllä tulee, jossa saa jonkun aikaa (vähintään tunti) istua koneella. Tuntia lyhyemmässä ei paljon muuta ehdi kuin muistella, mitä on tehnyt ja mitä pitäisi tehdä ja lukea lähdeteoksia ja muistiinpanoja... Varsinaista uutta tekstiä en kyllä siinä ajassa paljon ehtisi synnyttää.
Pomoni en sen sijaan ole saanut kiinni. Aikataulumme eivät oikein sovi yhteen, varsinkin kun fyysisesti sijaitsemme eri rakennuksissa. Jos menen aamuvuoroon, en ehdi käymään hänen juttusillaan. Iltavuoroon mennessäni hän taas on yleensä ruokatunnilla... *huoh* Nyt pistin viestiä, että tulen maanantaina. Täytyy tehdä oikein kysymyslista.
Poika suri, kun eräs ryhmiskaveri oli sanonut hänen Kärppäpaitaansa tyhmäksi. :/ Sanoi, että ei enää ikinä laita sitä päälle. (Tähän asti paita on ollut niin mieluinen, että hyvä kun on pesussa ehtinyt käydä...) Lohduttelin, että aikuisetkin ovat eri mieltä urheilussa eikä siitä tarvitse välittää. Hetken päästä poika jo rallattelikin: "Kärpät on rautaa", sitä vanhaa kannustuslaulua. - Niin, mehän asumme täällä Jyväskylän (ja Jypin) vaikutusalueella. ;)
Kaikki muuten ovat varmaan kuulleet kahvihampaasta, jota kolottaa. Itselläni on teehammas - keltainen sellainen. Pojalle on ilmaantunut milloin mitäkin: "hedelmähammas" ja "jäätelöhammas" esimerkiksi. Ja jotain on tarttunut papoilta, kun hän syö tällä hetkellä mielellään makkaraa (Gotler tms.) suoraan paksusta makkarapötkystä leikattuna. Mitä paksumpi pala, sen parempi. ;) Onneksi lapsella ei ole paino-ongelmaa, vaan hän on pikemminkin hoikan sorttinen. Silti, joskus olen kyllä huolestunut hänen ruokavaliostaan. Onneksi hän saa lounaan ja välipalan ryhmiksessä...
Setäni kuoli siis yllättäen kesäkuussa. Olimme koko perhe hautajaisissa heinäkuun 15. päivänä. Eilen poikani alkoi kysellä: "Miltä se T näyttää nyt?" Huh. Pistipä pahan kysymyksen, ajattelin. Ruumis tuhkattiin, joten... Yritin selittää asiaa, mutta lisäsin, että T:n ajatukset lensivät nyt enkeliksi taivaalle. Poika totesi: "Niin kun Pepin [Pitkätossu] äiti". Joo, oli helppoa sanoa siihen. Tosin poika sitten vielä väitti, että Pepin äiti oli enkeli myös maan päällä.
Vastausten ei tietenkään tarvitse olla kuin sellaisia, että lapsi niihin tyytyy. On ikävää, jos jokin asia jää kovasti vaivaamaan. Mutta huomasin, että en osannut käyttää mitään sielu-sanaa tms., koska en sellaiseen itse usko. Ja kuolema kaikkineen on itsenikin mietityttävä aihe, vaikka olenkin omasta mielestäni kristitty (körtti).
Aiemmin poika kyseli monta päivää hautajaisten jälkeen: "Onko se T vielä siellä tulessa?". Jotenkin tämä polttohautaus on vielä vaikeampi selittää kuin tavallinen. Kyllähän se itsestänikin tuntui karulta, kun arkku kannettiin kappelista ruumisautoon, poltettavaksi kuin mikäkin jäte...
Olen palannut töihin, mies samoin. Poika on ryhmiksessä. Ekana aamuna poika halusikin yllättäen lähteä hoitoon jo tuntia ennen sovittua hoitoaikaa. No, minä tietysti käytin tilaisuutta hyväkseni ja ehdimmekin hoitoon puoli tuntia etuajassa. Sama juttu oli tänään, tokana aamuna. - Illalla kyllä oli aikamoinen itkuvirsi siitä, kun pitää olla hoidossa... Siellä on "typerää, päivä oli typerä" jne. Siihen osasimme jo varautua.
Äiti oli tervetullut kotiin, kun toin pojan toivoman videon lainaksi. Tänään hän "tilasi" taas minulta yhden videon ja kolme pitkää kirjaa, satua. Yritän muistaa. Muuten illalla äiti ei oikein kelvannutkaan mihinkään. Kun isä nukutti pojan, minä sammui jännittävässä vaiheessa olleen kirjan kanssa sohvalle... Aamulla piti kysellä mieheltä, että missä vaiheessa minä sitten siirryin makuuhuoneeseen. Olin kuulemma tullut sinne joskus puoleen yön aikoihin irvistellen, että miksi minun piti nukkua tuolla... Heh, käsittämätöntä. En tietenkään itse muista yhtään mitään, mutta tuo juttu on kuin pojan suusta. Hän ei haluaisi nukkua omassa sängyssään omassa huoneessa, kun sänky on niin kova ja kylmä...
Eilen ehdin töiden lomassa tapaamaan ystäväni. Istuimme kahvilassa ja minä olin kaivanut ristipistotyöni laukusta. Hämmästyimme kovasti, kun eräs meitä vanhempi nainen tuli kyselemään, mitä minä teen. Hänkin kuulemme tekee ristipistoja. Oli mukava yllätys.
Olen myös käyttänyt paitaani, jossa lukee Nyt ihmettelen tässä. Huomasin eilen töissä, että en ehkä sittenkään viitsi pitää sitä asiakaspalvelussa... Jotenkin oli vaivaantunut olo ja olisin halunnut peitellä tekstiä.
Noin viiden vuoden tauon jälkeen aion taas alkaa pyöräillä. Kivaa! Ostin pyörän naapurikunnan urheiluliikkeestä.
Lomaa on vielä tämä viikko. Ihan mielelläni menen jo töihin. Hieman kyllä kauhistuttaa, miten saan pojan joka aamu hoitoon... Hän on ollut kuusi viikkoa lomalla! Toisaalta, kaksi vakiolausetta viime päivien kotonaolonajan ovat: "Tylsää" tai "Hei, minä sain idean!". Yritä siinä sitten vuorotellen innostaa tai hillitä.
Ristipistojen osalta en ole ehtinyt pistellä niin paljon kuin haluaisin. Kesän aikana on ollut työn alla kolme projektia: 1) taulu makuuhuoneeseen (kissa), 2) lahja anopille ja 3) pitkään kaapissa ollut RR-projekti (neljän pistelijän yhteinen työ), jossa on eläimiä. Minun osuuteni RR:ssä on orava. Sen aion kehystää joskus omalle seinälle, ehkä pojan huoneeseen.
J.A.A.T.I.I.N.A Jotakuinkin Auvoinen Ankka-asiantuntija ja Tuhlaaja, Ihastuttava Iskelmälaulaja sekä Näsäviisas Ameebamutantti on minun uusi sudenpentunimeni.
Miesväki lähti eilen mummolaan. Jihuu! Lähes samalla hetkellä postikorttini ja askartelulaatikkoni levisivät pitkin lattiaa... ;) Töiden jälkeen oli ihanaa pistellä ja aloitinkin uutta työtä, josta tulee joululahja anopilleni (hys!). Luotan, että hän ei näitä sivuja lue, en ainakaan ole mainostanut. Pistelyä tosin hidasti jalkapallo-ottelu, josta katsoin vain tokaa puoliaikaa (eka oli niin tylsä, että 4D-dokumentti vei kirkkaasti voiton). Onneksi Italia voitti...
Viime aikoina olen lähettänyt todella paljon postikortteja. Hamstrasin postimerkkejä ennen hintojen nousua varmaan sadalla eurolla... Iik! Muuten kesäloma on mennytkin melko säästeliäästi. En ole missään alennusmyynneissäkään käynyt, koska tiedän, että ainoa vaatekauppa, missä on jotain minulle (koko 48), on käytännössä Lindex. - Mutta vielä postikortteihin. Löysin tänä aamuna ihastuttavan nettikaupan, jossa voisi tuhlata useammankin euron... Hinnat tosin ovat tavanomaista yhden euron luokkaa yksiosaisilla korteilla.
Harmi kun pitää töissäkin käydä... ;) Olisi kiva vain harrastaa, mutta onneksi se työpäivä ei sentään 24 h kestä. Perjantaina lähden perheeni perään Pohjois-Pohjanmaata kohti. Alkaa kesäloman viimeinen osuus, kaksi viikkoa vapaalla.
P.S. Loman jälkeen yritän hallita painoa paremmin. Meinaa taas se sataluku ylittyä... Tsempparikaveritkin taitavat nukkua/lomailla. :/
Olen joskus ihmetellyt, kuinka lapsia voidaan jättää parkkiin sinne sun tänne. Kaupungissa ehkä ostoskeskuksen leikkipaikalle ja täällä maalla vaikka kirjastoon. Kuinka pitkä on kohtuullinen aika, minkä lapsi voi viettää vieraassa ympäristössä ilman vanhempiaan?
Vastaus riippuu tietysti suuresti lapsen iästä. Kirjastossa juuri kouluikään ehtinyt lapsi voi roikkua parikin tuntia netissä, kun vanhempi on muualla. Kirjastonhoitajalle vain ilmoitetaan, että tulen hakemaan tuon lapsen myöhemmin. "Sillä on puhelin, että voi soittaa, jos tulee ikävä..." Hohhoijaa! Tuskin lapsi soittaa, vaan tyytyy pelamaan pari tuntia ties mitä pelejä. (Ja älkää edes ehdottako, että henkilökunnan pitäisi seurata ja sensuroida, mitä lapset netissä tekevät. Kenen aika siihen riittäisi?) Itse odotan hartaasti, että aikuinen tulisi paikalle, niin pääsisin siitäkin oheisvastuusta.
Pienin lapsi, joka on ollut yksin kirjastossa, on ollut nelivuotias. Silloin jouduin välillä häntä todella vahtimaan. Ei millään pahalla, mutta...
...mutta ei malttaisi. Vuorokausi vaihtuu kohta ja väsyttää. Aamulla taas töihin. Onneksi olen nukkunut jo pari tuntia, kun nukutin poikaa. Ajattelin kuitenkin kirjoitella lomalta paluun jälkeiset tunnelmat ja lomasta.
Pari viikkoa meni tietenkin hyvin ja äkkiä. Aluksi suuntasimme hakemaan pojan Raahesta. Sitten pari päivää kotona. Sen jälkeen pojan kummin luo Varsinais-Suomeen, missä kolme yötä. Hauskaa oli käydä ekan kerran Muumimaailmassa - tykkäsin itsekin! Sen jälkeen kolme päivää kotona ja mummolaan --> juhannus. Poika oli pari yötä vanhempieni luona, kun minä ja mieheni mökkeilimme 9-henkisen porukalla. Kokoonpano oli taas hieman muuttunut, mutta muuten kaikki entisellään. Lähdin itse pojan luo jo lauantaina, koska en ole mikään innokas juhlija. En ollut myöskään kiinnostunut näkemään bändejä (Lordi, Diablo...). Olen vanha(na syntynyt), enkä nykyään innostu oikein mistään bändistä. Hevistä en ole kyllä ikinä perustanut. Siis kaksi viikkoa vietin lomalla ja viisi kokonaista päivää kotona! Eipä hullumpaa. Tosin tänä iltana poika oli kumman ärtyisä. Suoraan sanoen on mukavaa aamulla, kun saa jättää perheen kotiin ja painua itse viihtyisään työympäristöön!
Loman hauskin ja odotetuin juttu oli ristipistotapaaminen Oulussa. Kiitos kanssapistelijöille! Meitä oli neljä ihmistä paikalla. Oli tosi rento tapaaminen. Ehkä joululomalla uudestaan? (Huom. mehän emme asu Oulussa päinkään. Muuten haluaisin tavata näitä ihmisiä vaikka joka kuukausi!..) Odotan jo marraskuisia Tampereen käsityömessuja, niin pääsen taas vapaalle pistojen pariin.... ;) Nyt totesimme Oulussa, että nukkuminen on melko turha keksintö - voisipa pistellä enemmän. --> Pakko silti nytkin mennä nukkumaan, en ole ikinä jaksanut pistellä yöllä. Ihmetellen luin muiden blogeja, kun he harrastavat käsitöitä yöaikaan. En ole itse ehtinyt tarttua käsityöhön kuin viimeksi juhannusaaattona.
Nyt siis seuraavaa lomaa odottelemaan. Se olisi parin viikon päästä. ;) Ikävämpääkin ohjelmaa taitaa olla tiedossa, kun eräs sukulaiseni kuoli yllättäen. Pitäisi käydä hautajaisissa Etelä-Pohjanmaalla.
Tällä hetkellä elämäni menee tahtia pari viikkoa lomalla, pari viikkoa töissä ja pari viikkoa lomalla. En aio lomalla kirjoitella tänne, joten... Mukavia kesäpäiviä kaikille!
P.S. Monia paikkakuntakortteja olen saanut, mutta en nyt ole ehtinyt listaakaan päivittää.
Lapsukaisemme (elokuussa 4 v) on yhä isovanhempiensa luona! Nyt on keskiviikko ja meni viime perjantaina. Mutta saisi jo tulla kotiin...
Silti, on se hienoa, että hän viihtyy siellä. On myös hyvä tajuta, että minä oikeasti todella ikävöin häntä. Samalla toki nautin tästä vapaudesta, koska viihdyn vallan mainiosti yksikseni. Enkä muista, milloin olisin jutellut näin paljon mieheni kanssa. Joskus ainokaisemme on niin keskipisteenä, että ei halua antaa vanhempien jutella - alkaa kirkua kurkku suorana tms. Hän myös saattaa huutaa kesken lastenohjelman katsomisen: Hiljaa! Ei kuule mitään. Yleensä minä ja mieheni olemme vain jutelleet tavallisella äänellä. Juu, "pomo" on nyt matkoilla, joten me voimme nyt vaikka hyppiä pöydillä, jos siltä tuntuu. ;) Toivottavasti isovanhemmat eivät poikaa tuodessaan tee mitään tupatarkastusta... En todellakaan ole käyttänyt aikaani kotitöihin, ei myöskään mieheni, joka tekee niitä arkisin yleensä enemmän kuin minä.
Poika oli tehnyt erittäin harvinaisen tempun: Hän oli suostunut käymään parturissa! Hän ehti käydä viime vuonna kaksi kertaa (paksut hiukset), mutta sitten tyssäsi, kun minä olin viemässä häntä parturiin. Siellä vartin verran yritin suostutella häntä kaikin keinoin (uhkailua ja lahjontaa) kampaajan tuoliin mutta ei. Tuon joulukuisen keikan jälkeen luovuin yrittämästä. Pari kertaa olen hiuksia kotona saksinut sieltä täältä. Nyt siis on käynyt parturissa! Mennyt oikein bussilla (parikymmentä kilometriä). Olen tosi iloinen. Ai niin, poika oli raportoinut myös, että oli syönyt karkkia, vaikka ei ollut karkkipäivä... :/ Ehkä mummukin lahjoi?
Ja paras lopuksi: Poika oli sanonut isälleen puhelimessa, että meidän pitäisi rakentaa mummon ja papan takapihalle talo! Asumme liian kaukana, mutta se ei tullut yllätyksenä. No voisi sitä teoriassa harkita, jos hommaavat meille kaksi työpaikkaa. Silti, kyllä isovanhempiin saisi olla ainakin 1 km matkaa... ;) Nyt on n. 360 km.
Viikonloppu on ollut HYVIN erilainen, tällaista ei ole ollut lähes neljään vuoteen. Tuttavat varmasti arvaavatkin eli olemme olleet mieheni kanssa kahdestaan. Poika lähti perjantaina isovanhempiensa luo Pohjois-Pohjanmaalle. Kaikki on kuulostanut menevän hyvin tuolla yli 300 km päässä. (En tosin itse ole soittanut.) Siellä on mummu ja pappa, muita sukulaisia ja vieraana myös koira, traktoreita ja paljon huomiota. Eikä lyhytpinnaista äitiä. ;) Ihanaa on ollut OLLA.
Olen tehnyt pientä kevätsiivousta. Pistin tavaroitani myyntiin. Kurkkaa ihmeessä tästä! Lisää tulee jatkuvasti.
Tänään kävin Joutsassa Haihatuksen avajaisissa. Muutama vuosi on tullut jo tällä seudulla asuttua, nyt vasta tuonne ehdin. Vihdoinkin! Oli jännittävä kokemus. Haluan viedä sinne ehdottomasti poikani ja mieheni ja katsoa kaikki teokset myös yksin. Jahas, jahas - kausilippu? :)
Viikko töitä ja kaksi lomaa. Miten ihmeessä muistan kaikki ennen kesälaitumelle lähtöä? Putiikki on kiinni lomani ajan.
Sain viime viikonloppuna valmiiksi Margaret Sherryn kissan, jonka olen poiminut jostain Cross Stitcher -lehdestä. (Harmittaa, kun en ole opetellut kuvien laittoa.) Olin iloinen, kun jotain valmistuin kerrankin ajoissa! Se tulee kaverini tytölle, jolla on synttärit kesäkuun puolivälissä. Ja hänen äitinsä tietää minun tehneen tuollaista lahjaa, joten nyt varmasti kutsukin on tulossa... ;) No ei, kyllä me siellä viime vuonnakin kävimme, tosin muutamaa päivää myöhemmin.
Nyt aloitin "uuteen", tummanpunaiseen makuuhuoneeseemme Chat noir -nimistä mallia. Värejä kyllä muutin niin, että kirkkaanpunaisen sijasta käytän tummanpunaista ja taustakangas on harmaata aidaa. Saapa nähdä, minua kun ei ole häävillä värisilmällä siunattu. Tuossa makuuhuoneessa käytimme Kodin ykkösen sisustussuunnittelijan apua, lähinnä tekstiilien valinnassa. Tuo kissatyö on varmaankin riittävän helppo, että sitä voi pistellä autossa, kun lomat lähestyvät. Ulkona jo sitä pistelinkin. Sain tällä viikolla tilaukseni Violariumista, ja voin todella suositella siellä myytäviä muovisia pistelykehyksiä. Itse otin tuota keskimmäistä kokoa olevan kehyksen.
Nyt en puhu aviomiehestäni, vaan jo lapsissa tämä piirre näkyy. Poikani halusi tänään päälle "rusettipuvun" eli juhlapuvun, jossa on yhdessä valkoinen paita, tummansininen samettiliivi, tummansiniset housut sekä tietenkin rusetti. :) Todella tyylikästä, mutta päivä on aivan tavallinen arkipäivä... Tädit hoidossa ja kerhossa voivat olla hieman ihmeissään. Toisaalta, pukeutukoon noin, kun muuten näyttää siltä, että tänä kesänä emme saa kutsua mihinkään isompiin juhliin. Poika käytti pukua nyt äitienpäivänä ekan kerran, silloinkin omasta aloitteestaan (ehkä erään kirjan vaikutusta?). Vappuviikon hän kulki niin, että alla oli valkoinen kauluspaita ja sen päällä ruudullinen kauluspaita. Loppuviikosta se kauluspaita ei ollut enää niin valkoinen...
Ja mistä vetoa, kun tulisi juhla, hän EI suostuisi laittamaan muuta kuin farkut?
Oli *pakko* vaihtaa taas uusi sivupohja. Epäilinkin, että se romanttinen kukkahörsö taustalla alkaisi tökkiä. Omat taidot eivät kuitenkaan riitä sivupohjien tekoon, joten riensin taas Herkun sivupohjia tutkimaan. Tämä on enemmän tyyliäni, vaikka tätäkin voisi vielä yksinkertaistaa.
Huomasin myös, että näitä blogeja pääsee enää kommentoimaan niin, että sivuntekijä hyväksyy kommentit. Hyh, mikä sensuurimahdollisuus. En tykkää, mutta sekään ei taida olla minusta riippuvainen ominaisuus.
Muuten kuuluu: töitä, siitepölyallergiaa (nyt on ilmeisesti koivu valloillaan, kun hengitystäkin ahdistaa - taitaa sisällä myös asuntomme pölymäärä olla räjähtänyt käsiin), MLL:n kesätapahtumien järjestelyä, kokouksia, postikorttien keräilyä, dekkarien lukemista... Torstain ja perjantain vietän ensiapukurssilla. En ole sellaista koskaan käynyt, joten nyt on jo aikakin. Ensi viikolla tulevat vanhempani tänne muutamaksi päiväksi. Isäni varmaan majailee päivät pihatöissä ja äiti leikkii pojan kanssa. Me aikuiset olemme töissä.
Kesän ajatteleminen oikeasti ahdistaa hieman. Loman pidän pätkissä, joka välissä on erilaisia kesätapahtumia ja sukulaiset ja tuttavat eri puolilla maata odottavat meitä kylään. Lomassa kotona on tylsää myös se, että jonkun pitäisi laittaa ruokaa perheelle. Arjessa on rytmiä, lomassa ei muuta kuin kaaosta.
Vaikkapa toukokuun kunniaksi vaihdoin uuden sivupohja. Kiitos Herkku! Tämä on aika romanttinen, joten katsotaan, kauanko kestän tätä. :) Sulka kuitenkin viehättää.
Vappu on valjennut kirkkaan aurinkoisena päivänä. Poika heräsi 6.03, joten onneksi illalla tuli nukahdettua yhtä aikaa hänen kanssaan... Nyt tuolla mies koittaa nukuttaa päiväunille, mutta jotenkin kummasti sieltä alkoi kuulua autojen (paloauton, poliisiauton yms.) ääniä. Taitaa vielä tarvita hetken leikkimistä ennen unta. Jos jaksan, menen itse klo 15 alkavaan kuorojen konserttiin.
Ai niin, se korvatulehdus on jo selvästi parempi. Lääkkeestä oli todella hetkessä apua, kuten viime kerrallakin noin vuosi sitten.
Epäilen, että olen kaveripiirini ainoa kieroutunut, joka käy netissä vappuaattoiltana... Eipä tässä muutakaan erikoista ole. Juuri ruokailimme ja miesväki meni nopeampana ensin leikkimään. Minä pyykkikoneen tyhjennyksen ja netin vilkaisun jälkeen taidan liittyä mukaan.
Kävimme tänään tuossa klo 17 aikoihin päivystyksessä Joutsassa. Kohtuuajassa selvisimme, vaikka ensin ovet olivatkin lukossa. Emme heti osanneet mennä ensiavun ovista. Pojalla korvatulehdus, vasen korva märkii.
Huomasin, että olen kirjoittanut huhtikuussa melkoisen vähän tätä blogia. Enimmäkseen meemiä tms. ei-niin-henk.koht. Nyt päätin kirjoittaa kuulumisia, tyyliin tunnustuksia.
Meillä on makuuhuoneen remontti ehkä jopa valmistumassa toukokuussa. Itse en tosin ole paljonkaan sen eteen ehtinyt tehdä, koska en omaa kaikki remonttitaitoja ja minä olen meillä yleensä se, joka keskittyy lapsukaisen viihdyttämiseen (= leikkimiseen). Tummanpunainen seinä on hieno! Tässä kohti harmittaa, kun en osaa lisätä kuvia. Kaikki asioita ei vain ehdi opetella/tehdä. Yritämme päästä jossain vaiheessa miehen kanssa kahdestaan sisustusostoksille kaupunkiin, mattoa ja verhoja ainakin tarvitaan. Tällä hetkellä päässäni on sellainen pyöreä, tummanpunainen matto ja pitkät paneliverhot. Saapa nähdä, toteutuuko. Verhoissa olen lisäksi mieltynyt "ääriviivakuvioihin".
Nyt poika nukkuu päiväunia. Heräsi aamulla vähän yli kuusi. Pitäisi itsekin mennä nukkumaan päikkärit, niin jaksaisi turhia kiukkuamatta iltaan. Eilen nukuin iltapäivällä kaksi tuntia! Viikolla yöunet jäivät useinkin reiluun kuuteen tuntia, mikä on minulle liian vähän. En tajua, miten jotkut äidit jaksavat harrastaa omia puuhiaan, esim. käsitöitä, yömyöhään.
Ja nyt pitäisi myös mennä laittamaan kaikki vaatteet kaappiin makuuhuoneessa (= 5 kaappia). En sitten millään viitsisi.
Tunnustukset: En pidä keväästä. En pidä ulkoilusta. En pidä ruoanlaitosta.
Nautin kun sain olla hetken yksin sisällä. Mies ja poika olivat ulkona. Paistoin lättyjä, joista tuli kyllä tosi rumia, mutta maukkaita. (Mies teki taikinan.)
Olen syönyt lounaaksi monena päivänä suklaalevyn. En millään pääse syömisissä takaisiin kuriin. On suurta huijausta, kun käyn kahdessa (!) elämäntapojen kohentamiseen tähtäävässä ryhmässä. Pyörän olen aikonut ostaa ja kai se pitäisi jo tehdä. Kysyin hintaa urheiluliikkeestä: 299 euroa! Huh.
Vappua en ole aikonut juhlia. Munkit ja simatkin ovat ostamatta. (Ilonpilaaja.) En pidä juhlapäivistä. Pojalla on kyllä ilmapalloja ja kerhossa tehty pupupäähine. Suloinen. Hyvä, että jossain jaksetaan yrittää. Ai niin, kyllä mekin askartelimme sellaisen pupupäähineen pehmo-oravalle heti perjantaina... :)
Perjantaina olin kuumeessa kotona. Nyt taas töissä ja rästihommia on. Pääsiäiseksi (to-ma) lähdemme sukuloimaan Pohjois-Pohjanmaalle. Poikakin odottaa kovasti näkevänsä isovanhemmat. Palataan "loman" jälkeen! Muutamia pääsiäiskortteja vielä postittelen, mutta jos sellaista ei laatikostasi/luukustasi tipahda, niin tässä: ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!
P.S. Kiitos kaikille, jotka ovat postittaneet minulle kunta-aiheisia postikortteja! Kokoelmani on kasvanut lyhyessä ajassa yli parillakymmenellä kortilla.
Jyväskylän käsityömessuilta jäi saaliiksi ainakin flunssa! :( (Hukkasin toisen rukkasen jo menomatkalla bussiin...) Toki näin kahta ystävääni ja tein muutaman ostoksen (ristipistomallin ja laukun). Varsin kohtuullisesti pysyin kurissa, sillä messupöydäthän on täynnä toinen toistaan ihanampia kädentuotteita. Kaupungilla poikkesin tietysti nämä vakiot eli Kirjakorin, Lindexin ja muutaman muun. Vaateostoksiin meni enemmän rahaa kuin olisin etukäteen ajatellut, koska löysin kevättakin. Olen kokoa n. 50, joten on ostettava silloin, kun sopiva sattuu kohdalle. Itse asiassa takki oli kokoa 48, joten se ei pistäisi pahakseen pientä hoikistumista. ;) Kilojen tippuminen on kyllä jämähtänyt noin viiteen.
Sunnuntai-iltana tuntuikin tylsältä olla kotona. Remonttia ei ollut tehty viikonlopun aikana, mutta mies aloitteli sitä juuri, kun saavuin kotiin. Loppuilta meni tietysti pojan kanssa. Ostin hänelle kaksi vaatekappaletta, mutta hän ei edes halunnut katsoa niitä. Tänään torstaina laitoin hänelle hienon ostamani Muumi-paidan päälle, mutta kun hän äkkiä muistikin, että halusi farkkupaidan, niin pitihän se monta päivää päällä ollut hieman likainenkin paita vaihtaa takaisin. Sen jälkeen huudon kanssa sain hänet autoon, koska en antanut hänen jäädä kolaamaan pihaa. Hetkeä aiemmin olin kieltänyt häntä puhdistamasta auton konepeltiä suksella! Olisikohan jotain erikoisvalmisteisia autoja, joihin ei millään saa naarmuja? Poikani auttaa mielellään auton puhdistuksessa, mutta on hankala saada häntä käyttämään oikeita työvälineitä. Näköjään mitä tahansa voi tulla pieneen päähän sillä aikana, kun minä puen sisällä takin päälle... :)
Mies on tänä iltana poissa, työmatkalla Helsingissä. Varustauduin kuvakirjoilla ja kahdella videokasetilla, niin jospa saisin hieman huiliakin... Poikakin on jo sen oloinen, että alkaa olla loman tarpeessa. Ikävöi isovanhempiaan eilen illalla. Pääsiäistä alamme jo odotella, vaikka sillä ei minulle muuta merkitystä olekaan kuin hetken huili töistä ja ennen kaikkea mahdollisuus lähteä mummoloihin Pohjois-Pohjanmaalle täältä Keski-Suomesta.
Ai niin, se viikonlopun pistelyurakka, joka piti postittaa maanantaina. Kesken, vaikka pistelin sitä noin kahdeksan tuntia viikonloppuna. Olen tehnyt sitä työtä varmaan parikymmentä tuntia siinä vaiheessa, kun se joku päivä valmistuu... Kaverini (Huhuu Jns!) väitti omaansa (eri malli, sama aihe) noin viiden tunnin työksi, mutta emme kaikki ole pendolinopistelijöitä. ;)
Pian päiväkodin kautta kauppaan ja kotiin. Sama kai tyytyä keittoon, kun ei tässä nuhassa mitään makuja maista...
Kiva on ollut todeta, että joku todellakin on lukenut mun blogia. (Ks. edellinen kirjoitus.) Se motivoi kirjoittamaan lisää, vaikka välillä tuntuu, että ihan samantekevää on, kirjoitanko vai enkö. Alkuinto on ainakin häipynyt. Kun on kiirettä, huomaan että teen tänne jotain listoja ja välillä valitan, kuinka olen nii-in kiireinen. Ihmeellistä kyllä, että vaikka nytkin on työ, remontti, opinnäyte ajankohtaista - hups, perhekin - niin silti jaksan vaahdota täällä jostain postikorteista. Pakoa todellisuudesta? Kirjoja myös lukisin tällä hetkellä mielelläni. Olen noita postikortteja kerännyt ja lähettänyt ihan maanisesti. Saa nähdä, kauanko intoa riittää. Tuollainen rajattu aihe, kuten kunnat, on kuitenkin mielekäs. Joskus voisin jopa saada sen kokoelman valmiiksi - tai ehkä se vaatii ensin Ahvenanmaalle matkustamista.
Töissä oli tänään lukupiiri. Oli etukäteen sellainen olo, että EVVK. Kahdella edellisellä kerralla meitä on ollut vain kolme ihmistä kummallakin kerralla. Nyt oli peräti neljä, mutta oli kuitenkin mukavaa. Tosin minun oli vaikeata keskustella, kun olin lukenut kuukauden kirjana ollutta Mauri Paasilinnan Sotamorsianta vain muutaman kymmenen sivua. Eräs oli lukenut kaksi kolmasosaa, toinen kahteen kertaan (!) ja kolmas nainen oli lukenut jopa kirjan jatko-osan Korpivaellus. No, juttua riitti, aiheesta ja aiheen vierestä, kirjoista ja saksalaisista ja sota-ajasta. Uskonpa, että joskus luen nuokin kirjat, vaikka tällä hetkellä suurin intressini onkin murhissa! Ha-haa... Tämän vuoden lukukokemuksista mielenkiintoisimpia dekkareita ovat olleet Unni Lindellin Suruvaippa ja Helene Turstenin Tatuoitu torso. Jotenkin tuo pohjoismainen tyyli viehättää. Nyt silmät kiiluen olen pyöritellyt käsissäni töissä Anna Janssonin ja Karin Alvtegenin uutuksia. Huoh. Harry Potter jää täysin paitsioon. Olen ollut intona kolmesta ensimmäisestä Potterista, mutta nyt uuden ilmestyessä tajusin, että en ollut edes lukenut Feeniksin kiltaa. Aloitin sitä kahvitauolla, ei purrut. Puoliverisen prinssin tilasin jo ennakolta itselleni, mutta tuolla se on vielä paketissa. Tuttava sanoi sitä huonoimmaksi Potteriksi näistä kuudesta, joka vain valmistelee seitsemättä eli tod. näk. viimeistä.
Ensi viikonloppuna on Jyväskylässä käsityömessut. Olen odottanut tuota viikonloppua koko alkuvuoden. Olen vapaalla ja koko viikonlopun itsekseni kaupungissa. Täydellistä. Olen kaivannut yksinoloa. Tosin tänään kävellessäni töistä kotiin kaipasin myös kaverien juttuseuraa. Enpä ole montakaan kertaa tänä vuonna kaverien kanssa jutellut. Joululomallakaan en nähnyt kauempana asuvia kavereitani. Jyväskylässä korjaantuu myös kaveripula, koska käsityömessuilla näen ristipistotuttaviani. Otan mukaan erään lahjan, joka pitäisi saada ensi viikonlopun aikana valmiiksi. (Urakkaa tuohon täydelliseen viikonloppuunkin siis pakkautuu.) Mutta minkähän kirjan ottaisin? Joku dekkari - sitten en malttaisi pistellä. Potter - liian paksu ja oma kirja vain nuhraantuu repussa. Positiivisia "ongelmia". Ja nyt koputtakaa kaikki puuta puolestani, että kukaan perheestä ei sairastu.
KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.
Vihdoin ja viimein sain mieheni kotiin. Melkein kaksi vuorokautta myöhemmin kuin piti... Tuliaisiakin oli muistanut tuoda sekä minulle että tietysti pojalle. Eilen olikin lähes puoliyö ennen kuin poika malttoi nukkumaan.
Aamulla heräsimme sitten siihen faktaan, että bussilla ei pääse kaupunkiin. Ei kun auto miehelle ja hän aikaisemmin töistä kotiin, että pääsen itse klo 17 lähikirjastoon 14 km päähän. Minun piti perua eräs suunniteltu meno tiistaina enkä voi nyt edes kampaajalle aikaa soittaa, kun vakikampaaja on tuolla naapurikunnan puolella. Täytyy siis kärsiä tästä pliisusta ja värittömästä kampauksesta. Kävely töihin tekee kyllä hyvää, kun olen täällä kylillä eli kävelymatka on vain noin kilometrin luokkaa.
Kovin on arkiset tunnelmat ja töitäkin pitäisi jaksaa tehdä... Osa pohjoisemmassa asuvista tutuista lomalla.
Kylläpä on ollut negatiivisella tavalla pitkä viikonloppu. Mieheni piti tulla Ranskasta kotiin perjantai-iltana joskus puolilta öin. Eipä ole vieläkään tullut, vaikka on sunnuntaina. Nyt hän on sentään jo Suomessa. Keski-Euroopassa on tullut lunta oikein urakalla, joten hän on tullut kotiin Münchenin ja Kööpenhaminan kautta. Unohtamatta tietenkään koneen vaihtoa Helsingissä. Kypsältä touhulta kuulostaa. :(
Ei voi mitään, että aika menee pojan kanssa kaksin todella hitaasti. Nyt hän on jo nukkunut yli 2 h päiväunia, eikä millään meinaa herätä. Joskus hän ei nuku viikonloppuisin päikkäreitä ollenkaan, mutta silloin on kyllä elämä aikamoista tahtojen taistelua illasta... Näin olen itse pirteämpi, mutta joudumme varmasti tänä iltana valvomaan ainakin klo 23 asti. No, miehen pitäisi tulla klo 22 aikoihin. Jos tulee.
Aloin pistellä erästä yllätyslahjaa ristipistolistan kautta. Siitä enemmän vasta, kun lahja on perillä. Kiireinen aikataulu, kun on aikaa alle kuukausi. Onneksi malli on alle sata * sata pistoa.
Töissä on ensi viikolla pari kokousta työajan jälkeen ja perjantaina koulutuspäivä Jyväskylässä. Sunnuntaina on konsertti, joka kiinnostaa vanhempaa väkeä. Vasta eilen tajusin, että minähän (= kulttuuritoimi) joudun myymään siellä lippuja ovella... No, onneksi tajusin nyt, koska ohjelmalehtisetkin pitää muistaa monistaa!
Noin ainakin M.A. Numminen lauloi jossain 1970-luvun biisissä, joka oli (teko)opettavainen. Mieheni lähti työmatkalle Ranskaan (hieman kade!) ja tulee lauantaina. Minä tietysti mukavuudenhaluisena ihmisenä pyysin vanhempani tänne seuraksemme. Tulevat toki mielellään, kun eläkkeellä ovat. Poikakin saa näin talvilomansa, eikä tarvitse hakea häntä klo 19 jälkeen hoidosta. Itselläni on tänään töissä vuositilastojen lopputarkastus (tänään viimeinen päivä ilmoittaa kaikki talous- ja lainausluvut ministeriölle) ja lukupiiri vielä virallisen työajan ulkopuolella. Huoh. Tilastot tosi tympeitä ja lukupiirikin on alkanut tökkiä. Viimeksi meitä oli vain kolme.
Eräs ystäväni on avannut ihanan ristipistokaupan, jossa myydän yhtä ja toista muutakin. Harkitsen juuri, tarvitsisiko kirjepaperia näin tietokoneistettuna aikana. Toki minä kirjeenvaihtoa harrastan (viime aikoina tosin laiskasti), mutta haluan kirjoittaa kirjeeni tietokoneella... Tilasin sieltä jo ennen kaupan virallista avaamista yhden ristipistopakkauksen, mutta en siitä voi paljastaa julkisesti enemmän, ettei yllätys menisi pilalle. Koskaanhan ei voi tietää, kuka näitä sivuja lukee... ;)
Eräänä iltana nukkumaan mennessä poika ihmetteli: "Miksi yöllä on pimeää?" Hän täyttää lauantaina kolme ja puoli vuotta, joten kysymykset ovat jo selvästi vaikeampia.
Aamulla hän muisteli ja kysyi: "Muistatko äiti, kun oltiin pikkujoulussa?" Vastasin muistavani. Poika jatkoi: "Miksi se J [bingoisäntä] sanoi siellä, kun pelattiin bingoa, niin kaksi kertaa hyvä?" Tuota minä en kyllä muistanut, mutta jotain kelvollista piti taas yrittää keksiä selitykseksi! Parasta on tietysti se, että ajatus lentää täysin arvaamattomasti. Emme olleet puhuneet yhtään mitään aiheeseen liittyvää, vaan yritimme pukea ja lähteä hoitoon.
Lisäksi hän aamulla soitti leikisti sossun tädille (tuttu myös hoitopaikasta, jossa joskus sijaisena): "Äiti on typerä!" Eli viikko lähenee loppuaan ja myöhästymme joka aamu enemmän ja enemmän hoidosta. Onneksi oma työaikana on liukuva...
Eilen hoidossa oli ollut hiihtoa. Tiesin jo etukäteen, että poika ei hiihdä (ei olla vielä ehditty yrittääkään kotona). Hän oli kuulemma haravoinut! Lunta siis. :) Poika sai myös isovanhemmilta luistimet lahjaksi (koko 26), eikä ole niitäkään vielä suostunut sovittamaan jalkaansa. Pari kertaa olemme käyneet luistelemassa, kerran ovat käyneet myös hoidosta. Epäilen että ne jäävät täysin käyttämättä... Jos joku tarvitsee pienokaiselleen ensi talveksi luistimia, täältä voi kysellä. Tai sitten myyn ne syksyllä huutonetissä...
Työt: Kehityskeskustelu pomon kanssa meni hyvin. Hän oli tyytyväinen. Minäkin olin tyytyväinen, mutta sain myös sanottua, mitkä tehtävät eivät ole niin mieluisia. No, toistaiseksi teen niitä, vuosi kerrallaan. Ja kuntaliitosta odottelen toiveikkaana, vaikka sen suunta on vielä auki.
Koti: Räjähtänyt, vaikka siivooja kävi viikko sitten. Juu, meillä käy nyt ihan laillisesti palkattu ammattilainen. On ihanaa tulla puhtaalta (= mäntysuopa?) tuoksuvaan kotiin. Käynkin usein ruokatunnilla kurkkaamassa ja tiputtelemassa ekat leivänmurut lattialle. :)
Perhe: Hyvissä väleissä. Olin viime viikonloppuna mieheni kanssa mökkilomalla. Oli rentouttavaa. Kyllä lauantaipäivä sujuikin hitaasti kaksin. Ehdimme katsoa pari leffaakin (Vares ja Lapsia ja aikuisia), jota ei ole tapahtunut pitkiin, pitkiin aikoihin.
Viikonloppu: Pojan kummisetä kylään. Minä lauantaina kasvisruokakurssille, vaikka 1) en pidä ruoanlaitosta ja 2) en todellakaan pidä kasvisruoasta. Kommentoin kurssia myöhemmin.
Paino: Yläkantti 98 kg. Kolme päivää olen syönyt sitä sun tätä (lue: ei lämmintä ruokaa). Tänään tosin tein töissä pussikeittoa, jota söin puolet annoksesta. Voiko hormonitoiminta vaikuttaa ruokahaluun? Kokemuksia, kiitos!
Viikonloppu oli ja meni. Maanantaina olisi ollut paljon puuhaa, mutta jostain syystä työmotivaationi on ollut tänään huono. :(
Juniorin suusta olisin saanut taas monta todella mainiota juttua, mutta en kulje nauhuri mukanani.
Jostain asiasta eilen, jota 3-vuotias ei osannut. Syynä oli: "--- olen vanha ja herkkä."
Perjantaina poika alkoi kirjoittaa muistelmia. Hyvin osasi kertoa itsestään ja listasi pitkän listan asioita aloittaen: "Minä osaan..." Olikin hyvä hetkeä myöhemmin vedota siihen, että hän sanoi osaavansa pestä hampaat. Yleensä siihen puuhaan pitää komentaa ja ohjata. Puhdasta tuli!
Hauskaa oli myös, kun isä ja poika rakensivat isosta pahvilaatikosta Puskun. (Puuha-Peten kuorma-auto, jossa kauha.)
Kirjoista voi saada kaikenlaisia vaikutteita: Eräässä Richard Scarryn kirjassa tehtiin omenapiirakkaa. Niinpä siitä alkoi inttäminen, että pitäisi leipoa jotain. (Ja mä kun yritän laihduttaa!) Pakasteesta löytyi joulutorttuihin kaksi levyä (= 4 normaalinkokoista torttua). Niistä poika leipoi itse mäen (!), jossa oli luumuhilloa välissä. Minä taisin tehdä viisi torttua ja yhden "kääryleen" pojalle. Lisäksi keitimme "joulunakkeja". Pojalla oli tonttulakki päässä, vaikka ei hän sitä joulun aikaan tietenkään vapaaehtoisesti päähänsä laittanut, ei edes päiväkodin juhlissa.
Näin siis lapsiperhe viettää Runebergin päivää, jonka olemassaolon muistin vasta illalla! Harmillista että meillä on lipputanko; saavatpa naapurit katsoa, että eivät nuo taaskaan liputa. Yleensä muistamme vain juhannuksen, äitienpäivän ja isänpäivän.
Nimittäin ketutus! Poika osaa jo aamuisin hokea "Elämä on typerää!" En tiedä, mistä tuon nyt on keksinyt. Ei haluaisi mennä hoitoon. :( Hoitotädit kyllä kehuvat, että hän on hoidossa aurinkoinen eikä valita turhia, syö ruokansa yms. Heh. Pitää säästää kiukkuenergiat ilmeisesti kotiin. Nukkumaanmeno hankalaa illalla (venyy edelleen yli klo 22), mutta on kyllä silti alkanut herätä ilman herättelyjä klo 7 kieppeillä. Viikonloppuna ulkoilimme molempina aamupäivinä, mikä sai aikaan sen, että nukkui päiväunetkin mukisematta. Itseasiassa, lauantaina oli karkkipäivä ja hän nukahti keittiön tuoliin tikkari suussa! Harmi kun en nähnyt, mä olin jo aiemmin nukahtanut makuuhuoneeseen ja poika peitteli mut yöpaidallani. :) Univelkaako? No, nyt minua on puraissut lukukärpänen, vaikka en ole tänne lukukokemuksia ehtinytkään päivittää. Kaikki dekkarien ystävät tietävät kyllä Patricia D. Cornwellin kirjat. Viimeksi luin kuitenkin naiskirjallisuutta, Regina Raskin esikoisteoksen, joka kertoi mm. sisarkateudesta. Kirjan nimeä en nyt muista, koska olen jo pakannut sen kirjastokassiin. Rask on kirjoittanut kolme muutakin romaania 2000-luvulla, joten niitä kannattaa vilkaista, jos haluaa lukea jotain kevyehköä, jossa on kuitenkin sipaus ironiaa mukana. Päähenkilöt olivat välillä kovin kärjistettyjä, mutta se toisaalta toi henkilöasetelman paremmin esiin. (No tästä tulikin samalla pieni kirja-arvostelu.) Paiskataan kolme ja puoli tähteä. --- Sitten töihin. Tänään en aio kahmia lisää luettavaa, sillä vuoden kolmas Cornwell ja nuortenromsku odottavat yöpöydällä.
Sain valmiiksi jo viime vuonna pojalle aloittamani pikkuruisen Nasun taulun. Kommentti oli, että siltä puuttuu jalat! (Ns. rintakuva.) No, kaikkea ei voi saada. Kaverillekaan sitä ei kuulemma saa lahjoittaa.
Aloitinkin eilen pojan kaverille pistellä Margaret Sherryn kissaa. Tähän aiheeseen päädyin neuvoteltuani 3-vuotiaan kanssa. Aihe piti olla riittävän helppo ja sellainen, että sen pistely sujuu leikkien lomassa. Ehdotin jotain Nalle Puh -hahmoa, mutta poika olisi heti ollut omimassa niitä itselleen. "Minä haluan kaksi Ihaata!"
Nyt teen työtä aidalle, kun Nasua piti tihrustaa tummansiniselle pellavalle! Kyllä olen saanut tarpeeksi pellavasta, kun siinä pitää laskea lankoja. (Virheitä tuli.) Sujuu paljon helpommin. Taidan heivata pellavakankaan kokonaan. Voisiko joku kanssapistelijä valaista, mikä siinä pellavassa on muka niin hienoa? Minulle se aiheuttaa vain harmaita hiuksia, kun olenkin pistellyt jonkun piston kolmen langan yli kahden sijasta... :(
Poikani (3 ja risat) oli tietokoneella omien sanojensa mukaan tekemässä töitä sunnuntaina. Hän sai nettiselaimen auki ja ekaksi ruutuun pläjähti kuva Uutisvuoto-ohjelmasta, jossa kaksi presidenttikandidaattia oli vieraana. Poika totesin innostuunena minulle löytäneensä "presidenttikuvan". Ihmettelin kovasti, mistä hän sen tietää, joten kysyin, ketä siinä on. Hän sanoi: "Sauli" ja hetken miettimisen jälkeen "Tarja". Olin erittäin hämmästynyt tästä tietämyksestä! - Mieheltäni kuulin, että he olivat joskus katsoneet vaalikeskustelua, kun minä olin ollut töissä. Se selittääkin kaiken.
Toisessa yhteydessä oli puhetta myös, kenestä pitäisi tulla presidentti. Poika kannattaa "pitkää miestä". (Matti Vanhanen). Ei ole vanhempien opit menneet perille... ;) Tosin siinä vaiheessa oli eka kierros jo käyty. Tämän poliittisen kannanoton arvelin johtuvan myös mieluisasta etunimestä, sillä pappa on Matti, samoin parivuotias kaveri. :)
...toista kierrosta pukkaa. Tuloslähetystä olisi ollut mielenkiintoista seurata, mutta sinnittelin pojan kanssa olohuoneessa leikkimässä juuri siihen asti, kun ennakkoäänet saatiin julkistettua. Siinä vaiheessa jo alkoi näyttää "pahalta" eli toista kierrosta saattoi ennustaa. No, saanpa taas nähdä äänestäjiä työpaikallani. Lopulta olimme jo unten mailla ennen kymmentä eilen illalla, harvinaista viime aikoina! Äidin poissaololla oli ollut pelkästään suotuisa vaikutus.
Nimittäin olin viikonloppuna yötä pois kotoa, Jyväskylässä. Siellä oli Oriflamen Elämysten Oriflame -tapahtuma. Tapahtuma oli minulle pettymys, koska sieltä ei juurikaan uutta oppia saanut. Onneksi ruoka oli maukasta ja tähtibileissä hyviä esiintyjiä. Erityisesti Mikko Leppilampi oli ihana! En ole sitä aiemmin oivaltanutkaan, toki olen pitänyt häntä hyvännäköisenä. Mutta hän osasi myös laulaa ja näytti erittäin hyvältä ja energiseltä lavalla!
Samalla siis juhlin 31-vuotispäivääni Jyväskylässä. Oli pakko shoppailla tuota iltapukutilaisuutta varten. Löysin kiireessä vaatteet, mutta samettijakku oli kamalan tätimäinen. Tässäkin yksi syy lisää laihduttaa. Nimittäin taas on laihduttaminen tullut ajankohtaiseksi. Syksyn Sentit peliin -kampanja ei saanut minua lainkaan ryhdistymään, ei myöskään miehen lupaamilla lahjuksilla ole ollut vaikutusta. Nyt olen ITE-ryhmässä, joka aloitti 13.1. Siinä on kuusi naista ja ohjaaja, joka on myös maallikko. Yhdessä yritämme kannustaa toisiamme. Toivottavasti ryhmästä tulee kiinteä ja kannustava. Kokovartalopeilistä katsomalla totesin, että minulla on iso ja kaunis vatsa - kaunis jo olisi yhdeksännellä kuukaudella raskaana! Mutta en todellakaan ole raskaana, vaan kaikki on pelkkää läskiä. * Huoh. * (Itse asiassa en edes raskaana ollessani ollut näin pyöreä, olin silloin nykyiseen elopainooni verrattuna -20 kg.) Voin taata, että kun olen laihempi, aion myös käyttää rahaa vaatteisiin ja pukeutua hyvin. Mitään painotavoitetta en uskalla asettaa, kunhan edes pystyisin saamaan elämäntapani säännölliseksi ja lisäämään liikuntaa. - Kuinkahan monta kertaa on näitä pyöritellyt? Ystävät, koittakaa kestää.
No, ryhmässä julistettiin tämä viikko karkittomaksi ja keksittömäksi. Saapa nähdä. Vaaran paikka on ainakin eräs kokous, joka on keskiviikkoiltana klo 19. Lisäksi sunnuntaina pitäisi järjestää Tupperin kutsut. Kaikenlaista sitä ottaakin riesakseen... Muuten on toki mukavaa saada vieraita, mutta tällä paikkakunnalla on noita Tupperwaren tilaisuuksia ollut todella runsaasti.
NYT 102,2 kg. Ja on se kumma, että ei tällaisen lukeman kirjoittaminen nettiin hirvitä yhtään! Taidan olla toivoton tapaus. Ehkä pitäisi tämän blogin osoite antaa kaikille ryhmäläisille? Tosin moni saisi tästä tietää täysin uusia asioita minusta. Harkitsen silti.
Julkisesti laihduttaa ainakin yksi ristipistelijätuttavani. Hän on aikonut lähteä lankaostoksille ja tuhlata ainakin 100 euroa, kun lukema on -10 kg. Pitäisikö tarjoutua mukaan? ;)
Ks. edellinen kirjoitus. ;) Äänestyspaikkana on työpaikkani, joten ei tarvinnut nähdä erityistä vaivaa asian eteen. En silti ollut ensimmäisten äänestäjien joukossa, vaan äänestin joskus puolilta päivin.
Tänään minulle tulikin postissa Tarja-arpoja. Ostin ne itselleni - tulipa kalliit salaatinottimet. :) Nimeni ovat varmaankin saaneet www.tarjahalonen.fi -sivuston tukilistalta. Juu, julkisesti olen mielipiteeni ilmaissut ja ihan omalla nimelläni. Kukaan paikkakuntalainen ei ole (vielä) asiaan kommentoinut, tuskin paljon nettiä käyttävät.
Olen miettinyt, miksi aattonakin minulla on niin usein ollut ahdistava tunne. Hetkittäin on toki nautinnollista esimerkiksi katsella lapsen iloa. Mutta lopulta, en itse pidä juhlapäivistä! Todellakin joulussa pidän muutamista seikoista:
- joulukorttien lähettämisestä ja saamisesta
- osasta jouluruokia (äidin tekemä imelletty perunalaatikko, lohi eri muodoissa, suklaa!..)
Siinäkö ne olivat? Kamalaa olla tällainen vastarannan kiiski... Lahjojen ostaminenkin on tosi hankalaa. Itse ostin lapselleni ne tylsimmät ja vaatimattomimmat lahjat. No, muilta sitä krääsää tulikin yllin kyllin, toki lapselle mieluista.
Tänään lähdemme vanhempieni luo Kalajoelle. Siellä jouluhössötys on viety todella äärimmilleen, ja kaikki mahdollinen on tehty itse. (Tänä vuonna saimme kuitenkin ostetun joulukortin.) Ehkä lapsuudenkotini on jättänyt minuun pyrkimyksen perfektionismiin, mutta itse en siihen pysty, ehdi enkä jaksa. Silloin valitsen hällä väliä -linjan. Olen monissa asioissa hyvin mustavalkoinen: jos en voi tehdä asiaa 100-prosenttisesti ja hieman ylikin, olkoon tekemättä! Näin ei kyllä ihminen selviä ilman stressiä.
Olen ihmetellyt, miten selvisin kotiäitinä kolme vuotta. Nyt minulla on rakas kirjastotyö, joka auttaa minua jaksamaan. Toki menen töihin joskus innottomasti, mutta nautin kirjaston rauhallisesta ilmapiiristä. En jaksaisi leikkiä koko ajan lapseni kanssa, vaikka on joulu. Hän on 3-vuotias, mutta ei haittaa, vaikka hän päivä päivältä kasvaa ja itsenäistyy. (Katsotaan kymmenen vuoden kuluttua...) En voi mitään sille, että viihdyn erinomaisesti yksin. Näistä syistä kerron useimmille, että olen itsekäs.
Olisi hauska, kuulla mitä ajatuksia tämä kommentti herätti lukijoissa. Samankaltaisuutta vai ymmärtämättömyyttä?
...ja jos joku minun lähimmistäni on odottanut minulta joulukorttia, voi olla, että se on vasta postitettu tänään! Yleensä en ole näin viime hetkellä liikkeellä, mutta pojan flunssa ja kammottavan kova yskä ja hetkittäin kuume on sotkenut koko joulunalusviikon ohjelman. Ehkä kuitenkin pääsemme mummolaan joulunviettoon tapaninpäivänä.
Ja jos joulu joululta tuntuu kotona, niin siitä kiitos kuuluu miehelleni! Hän on ehtinyt sekä hoitaa lasta että kotia ja käydä välillä jopa töissäkin. Minä olen toki käynyt myös töissä, mutta kotona aika paljon vain ollut ja nukkunut.
Löysin kadottamani tavarat: joulumerkit ja -kortit sekä vastaamattomat kirjeet. Oli niin looginen paikka, että en osannut/muistanut etsiä...
Eilen olin pitkään MLL:n syyskokouksessa. Poika oli ehtinyt nukahtaa. Yöllä hän heräili pikkuhetkeksi neljän aikoihin, ja kysyi missä äiti oli niin kauan. :)
Lapsukainen osaa jo sanallisesti ilmaista, että äiti on se ei-niin-tiukka kasvattaja. Eilen oli monta kertaa inttänyt isälleen: "Äiti antaa kyllä kattoa videoita!" No viime aikoina olen antanutkin katsoa, jopa melko myöhäiseen kellon aikaan. Hyi minua. Se on ollut minulle mahdollisuus tehdä ristipistoja, kun yritän saada erään työn valmiiksi jouluksi. En ole sitä saanut tehdä kotona moneen viikkoon, kun aina on ollut joku huutelemassa tai kiskomassa sinne tänne.
Ja niistä sukista, jotka piti tehdä. Ei tullut mitään. :( Yritin mutta poika purki, kun olin siivouksen kimpussa. Hauskaa se oli, ja uudestaan joskus. Lankaakin nyt olisi...
...kiire töissä, ainakin hetkeksi. Tämän vuoden puolella ei olekaan kovin monta työpäivää jäljellä, koska putiikki on välipäivät kiinni. Ensi viikolla saa jo miettiä, mitkä kaikki työt pitäisi tehdä vielä vuoden 2005 puolella. Tällainen kuntaorganisaatio on jäykähkö.
Viime viikolla oli siis parit pippalot, joita olin järjestämässä. Itsenäisyyspäivänäkin meni töissä reilu viisi tuntia, mutta suhteellisen tyytyväisiltä juhlavieraat vaikuttivat - ja järjestäjät helpottuneilta. Samalla juhlimme myös sotainvalidien paikallisosaston 60-vuotista toimintaa, joten melko perinteisellä kaavalla tilaisuus oli vedettävä.
Keskiviikkona ja torstaina saatoin siis rennoin mielin olla opiskelemassa. Alkoi tosin yskä hieman vaivata ja ääneni muuttui käheäksi heti, kun olin saanut suulliset esitykset pidettyä. Stressi helpotti - siitä reaktio?
Moni voisi tässä vaiheessa olla stressaantunut joulusta. Minä jätän sen miehelleni. ;) Jaksamista sinne päin, jos luet, T! Itse olen pari lahjaa ostanut, tärkeimmät kyllä perheelle hankkimatta, ja joulukortit kirjoittanut. Mieltäni vaivaa kyllä mystiset katoamistapaukset: olen hukannut 40 joulupostimerkkiä, 10 kirjoittamatonta joulukorttia ja pinon vastaamattomia kirjeitä. Huoh. Se on vakio, että meikäläisellä on AINA joku hukassa.
Olen tarttunut puikkoihin viimeksi ala-asteella. Silloin se oli tuskaista, mutta valmista kuitenkin tuli. Ehkä osaisin vielä, vaikka pinna on lyhyt. Käytännössä pitää opetella alusta kaikki. En tosin sitä tiedä, milloin ehdin tarttua puikkoihin...
Tapahtuu niin paljon, että kaikkea ei ehdi kirjaamaan ylös. Harmi, kun hyvät jutut pojan suusta menevät samalla unohduksiin. Häntä pitää muuten mieluiten sanoa Puuha Peteksi - ja minä olen Anni! Isä on "Peten isä", siis se Pate, mutta sitä nimeä poika ei muista. Rakentaminen on todella in, ja iltaisin valvotaan myöhään varsinkin, jos tulen kotiin vasta klo 19 jälkeen. Aamuisin pitää kiirettä ehtiä klo 9 hoitoon, mutta onneksi minulla ei ole hengenhätää ehtiä töihin - useimmiten kun olen iltavuorossa. Pistellä en ole ehtinyt kotona pistoakaan arkipäivinä. :(
Mitäs muuta? Tietyt työasiat tökkivät. *Grrr* Samalla viikolla joulukuussa on pari juhlatilaisuutta, joita olen järjestämässä - ja näin ollen 6.12. on minulla tietysti työpäivä. Ja 7.-8.12. PÄÄSEN onneksi opiskelemaan, vaikka tehtäviä en ole vielä ehtinyt tehdä. Mitään joulustressiä en ole ottanut. Viikonloppuna on Tupperin kutsut kaverilla, joten sieltä tarttuu ehkä jotain joululahjaa mukaan. Lisäksi Oriflamea lahjoittelen (vinks, vinks, tilatkaa Oriflamea multa). Tosin eilen tuli Worldvisionilta kirje kampanjasta Lahjoita lehmä www.lahjaksilehma.fi. Tarkoituksena on muistaa ystäviä niin, että kertoo heille lahjoittaneensa rahaa esimerkiksi koulutarvikkeisiin (20 e) tai vuoheen (40 e) kehitysmaissa. Lehmä on varmaan huomattavasti kalliimpi. ;)
Nyt on siis perjantai-ilta ja kello on yli viisi. Nokkelimmat, työaikani muistavat voivat päätellä, että minun työpäiväni on ohi. Olen silti työpaikalla. Tästä pihasta lähtee lenkkiporukka perjantaisin klo 18.00, tuskin muuten tulisi perjantai-iltana eväänsäkään heilautettua. Onpa hyvää vapaa-aikaa päivittää blogia. :)
Viime viikonloppuna kävin Tampereella Kädentaidot-messuilla. Kalliiksi tuli: 3 ristipistokirjaa (Toivottavasti mieheni ei lue tätä!), pojalle ja itselle hatut (Pojan hattu pienehkö. Hattu 2-3-vuotiaan kokoa. Kuka tarvii?!?), pojalle kunnon nahkarukkaset (joululahjaksi) ja jotain muutakin, jota en edes tässä muista. Kaiken kaikkiaan, messuilla oli upeita tuotteita, mutta erittäin vähän ristipistotarvikkeita.
Parasta oli kuitenkin nähdä kolmea tuttua ristipistolistalta. :) Toivottavasti ensi vuonna saamme vielä isomman porukan kasaan.
Olin yötä keskustassa hotellissa, joten vapaa ilta oli luksusta. Pistelin ja luin. Tosin kuvittelin saavani erään lahjaksi tulevan työn valmiiksi - langat olivat kotona. Onneksi oli varatyö mukana.
Olen ollut lokakuussa syyslomalla noin viikon. Ennen sitä olin kaksi päivää MLL:n vapaaehtoistoiminnan merkeissä Helsingissä (Kalastajatorpalla, vau!) ja kaksi päivää opiskelemassa Mikkelissä (rentouttavaa, vaikka pitkiä päiviä). Melkoista vipinää ollut.
Kun olin Mikkelissä kaksi yötä, poika oli ihmetellyt:
"Eihän koulua ole illalla?"
Hän oli myös huolissaan äidistä.
"Onko siellä sänkyäkään?"
No ei ole koulua illalla, mutta on Visulahdessa sängyt. Pakko ottaa joskus hermojen lepuutusta ja "ommoo lommoo".
Jotakuinkin Auvoinen Ankka-asiantuntija ja Tuhlaaja, Ihastuttava Iskelmälaulaja sekä Näsäviisas Ameebamutantti on minun uusi sudenpentunimeni. 
