Meinasin aloittaa tämän paluun kertomalla päivän ketutuksen aiheet, mutta pakko ensin kiittää:

KIITOS kämppis kommenteista! Ihanaa kuulla sinusta jotain. Olit parasta mahdollista asuinseuraa mulle 1994 - 1998. Erilaisia olimme, mutta se oli vain terveellistä.

Sitten ketutukset. Kuten kaikki läheiset tietävät, palaan töihin 25.8. reilun kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Kävin tänään ison pomon juttusilla ja siihen hyvä tuuleni haihtui. Ensinnäkin, opiskeluun kulttuurituottajaksi joudun ottamaan palkatonta vapaata. (Syksyllä 1-3 päivää/kuukausi.) Ärsytys. Ei ole työnantajan määräämää opiskelua, vaikka heille siitä hyötyä onkin. Lisäksi sain kuulla, kuinka kuntatalous on NIIN tiukilla. Ei se mikään yllätys tietenkään ollut. Povasi että kirjaston hankintamäärärahoja leikataan. SUURI ketutus. Ja yhteistyötä pitäisi tehdä sinne ja tänne ja voisiko lähikirjastoa lakkauttaa... Grr. Missähän olisi vapaita työpaikkoja? Kurjastihan kunnissa menee, mutta jos joku muu tekisi isommassa kirjastossa budjetit yms. hallinnon. Budjettikin pitäisi jättää elokuun loppuun mennessä, joten ehdinhän sentään pari päivää olla ennen sitä töissä. Pikkupomoni voi kuulemma tehdä sen, mutta saa nähdä, millaisia leikkauksia hän siihen sujauttaa.

No, poika sentään jäi itkemättä hoitoon, vaikka oli kuukauden lomalla. Ja lomalla oli meillä kaikilla hauskaa! Saa kuulla pojan kommentit illalla, kun on ekan kerran koko päivän hoidossa (klo 9-17). Enpä edes etukäteen muistanut varmistaa, saako hän siellä iltaruoan. Toivottavasti, se ainakin on jatkossa tarkoituksemme. Varmaan kyselee, miksi minä en tullut hakemaan.