Viikonloppu oli ja meni. Maanantaina olisi ollut paljon puuhaa, mutta jostain syystä työmotivaationi on ollut tänään huono. :(

Juniorin suusta olisin saanut taas monta todella mainiota juttua, mutta en kulje nauhuri mukanani.

Jostain asiasta eilen, jota 3-vuotias ei osannut. Syynä oli: "--- olen vanha ja herkkä."

Perjantaina poika alkoi kirjoittaa muistelmia. Hyvin osasi kertoa itsestään ja listasi pitkän listan asioita aloittaen: "Minä osaan..." Olikin hyvä hetkeä myöhemmin vedota siihen, että hän sanoi osaavansa pestä hampaat. Yleensä siihen puuhaan pitää komentaa ja ohjata. Puhdasta tuli!

Hauskaa oli myös, kun isä ja poika rakensivat isosta pahvilaatikosta Puskun. (Puuha-Peten kuorma-auto, jossa kauha.)

Kirjoista voi saada kaikenlaisia vaikutteita: Eräässä Richard Scarryn kirjassa tehtiin omenapiirakkaa. Niinpä siitä alkoi inttäminen, että pitäisi leipoa jotain. (Ja mä kun yritän laihduttaa!) Pakasteesta löytyi joulutorttuihin kaksi levyä (= 4 normaalinkokoista torttua). Niistä poika leipoi itse mäen (!), jossa oli luumuhilloa välissä. Minä taisin tehdä viisi torttua ja yhden "kääryleen" pojalle. Lisäksi keitimme "joulunakkeja". Pojalla oli tonttulakki päässä, vaikka ei hän sitä joulun aikaan tietenkään vapaaehtoisesti päähänsä laittanut, ei edes päiväkodin juhlissa.

Näin siis lapsiperhe viettää Runebergin päivää, jonka olemassaolon muistin vasta illalla! Harmillista että meillä on lipputanko; saavatpa naapurit katsoa, että eivät nuo taaskaan liputa. Yleensä muistamme vain juhannuksen, äitienpäivän ja isänpäivän.