Kiva on ollut todeta, että joku todellakin on lukenut mun blogia. (Ks. edellinen kirjoitus.) Se motivoi kirjoittamaan lisää, vaikka välillä tuntuu, että ihan samantekevää on, kirjoitanko vai enkö. Alkuinto on ainakin häipynyt. Kun on kiirettä, huomaan että teen tänne jotain listoja ja välillä valitan, kuinka olen nii-in kiireinen. Ihmeellistä kyllä, että vaikka nytkin on työ, remontti, opinnäyte ajankohtaista - hups, perhekin - niin silti jaksan vaahdota täällä jostain postikorteista. Pakoa todellisuudesta? Kirjoja myös lukisin tällä hetkellä mielelläni. Olen noita postikortteja kerännyt ja lähettänyt ihan maanisesti. Saa nähdä, kauanko intoa riittää. Tuollainen rajattu aihe, kuten kunnat, on kuitenkin mielekäs. Joskus voisin jopa saada sen kokoelman valmiiksi - tai ehkä se vaatii ensin Ahvenanmaalle matkustamista.

Töissä oli tänään lukupiiri. Oli etukäteen sellainen olo, että EVVK. Kahdella edellisellä kerralla meitä on ollut vain kolme ihmistä kummallakin kerralla. Nyt oli peräti neljä, mutta oli kuitenkin mukavaa. Tosin minun oli vaikeata keskustella, kun olin lukenut kuukauden kirjana ollutta Mauri Paasilinnan Sotamorsianta vain muutaman kymmenen sivua. Eräs oli lukenut kaksi kolmasosaa, toinen kahteen kertaan (!) ja kolmas nainen oli lukenut jopa kirjan jatko-osan Korpivaellus. No, juttua riitti, aiheesta ja aiheen vierestä, kirjoista ja saksalaisista ja sota-ajasta. Uskonpa, että joskus luen nuokin kirjat, vaikka tällä hetkellä suurin intressini onkin murhissa! Ha-haa... Tämän vuoden lukukokemuksista mielenkiintoisimpia dekkareita ovat olleet Unni Lindellin Suruvaippa ja Helene Turstenin Tatuoitu torso. Jotenkin tuo pohjoismainen tyyli viehättää. Nyt silmät kiiluen olen pyöritellyt käsissäni töissä Anna Janssonin ja Karin Alvtegenin uutuksia. Huoh. Harry Potter jää täysin paitsioon. Olen ollut intona kolmesta ensimmäisestä Potterista, mutta nyt uuden ilmestyessä tajusin, että en ollut edes lukenut Feeniksin kiltaa. Aloitin sitä kahvitauolla, ei purrut. Puoliverisen prinssin tilasin jo ennakolta itselleni, mutta tuolla se on vielä paketissa. Tuttava sanoi sitä huonoimmaksi Potteriksi näistä kuudesta, joka vain valmistelee seitsemättä eli tod. näk. viimeistä.

Ensi viikonloppuna on Jyväskylässä käsityömessut. Olen odottanut tuota viikonloppua koko alkuvuoden. Olen vapaalla ja koko viikonlopun itsekseni kaupungissa. Täydellistä. Olen kaivannut yksinoloa. Tosin tänään kävellessäni töistä kotiin kaipasin myös kaverien juttuseuraa. Enpä ole montakaan kertaa tänä vuonna kaverien kanssa jutellut. Joululomallakaan en nähnyt kauempana asuvia kavereitani. Jyväskylässä korjaantuu myös kaveripula, koska käsityömessuilla näen ristipistotuttaviani. Otan mukaan erään lahjan, joka pitäisi saada ensi viikonlopun aikana valmiiksi. (Urakkaa tuohon täydelliseen viikonloppuunkin siis pakkautuu.) Mutta minkähän kirjan ottaisin? Joku dekkari - sitten en malttaisi pistellä. Potter - liian paksu ja oma kirja vain nuhraantuu repussa. Positiivisia "ongelmia". Ja nyt koputtakaa kaikki puuta puolestani, että kukaan perheestä ei sairastu.