Olen palannut töihin, mies samoin. Poika on ryhmiksessä. Ekana aamuna poika halusikin yllättäen lähteä hoitoon jo tuntia ennen sovittua hoitoaikaa. No, minä tietysti käytin tilaisuutta hyväkseni ja ehdimmekin hoitoon puoli tuntia etuajassa. Sama juttu oli tänään, tokana aamuna. - Illalla kyllä oli aikamoinen itkuvirsi siitä, kun pitää olla hoidossa... Siellä on "typerää, päivä oli typerä" jne. Siihen osasimme jo varautua.

Äiti oli tervetullut kotiin, kun toin pojan toivoman videon lainaksi. Tänään hän "tilasi" taas minulta yhden videon ja kolme pitkää kirjaa, satua. Yritän muistaa. Muuten illalla äiti ei oikein kelvannutkaan mihinkään. Kun isä nukutti pojan, minä sammui jännittävässä vaiheessa olleen kirjan kanssa sohvalle... Aamulla piti kysellä mieheltä, että missä vaiheessa minä sitten siirryin makuuhuoneeseen. Olin kuulemma tullut sinne joskus puoleen yön aikoihin irvistellen, että miksi minun piti nukkua tuolla... Heh, käsittämätöntä. En tietenkään itse muista yhtään mitään, mutta tuo juttu on kuin pojan suusta. Hän ei haluaisi nukkua omassa sängyssään omassa huoneessa, kun sänky on niin kova ja kylmä...

Eilen ehdin töiden lomassa tapaamaan ystäväni. Istuimme kahvilassa ja minä olin kaivanut ristipistotyöni laukusta. Hämmästyimme kovasti, kun eräs meitä vanhempi nainen tuli kyselemään, mitä minä teen. Hänkin kuulemme tekee ristipistoja. Oli mukava yllätys.

Olen myös käyttänyt paitaani, jossa lukee Nyt ihmettelen tässä. Huomasin eilen töissä, että en ehkä sittenkään viitsi pitää sitä asiakaspalvelussa... Jotenkin oli vaivaantunut olo ja olisin halunnut peitellä tekstiä.