Minä en pidä keväästä. Näin vanhemmiten tosin olen huomannut innostuvani siitä, kuinka on yhä valoisampaa. Antipatiani johtuu ensisijaisesti kaikesta pölystä ja moskasta, mitä tuolla ulkona on ilmassa ja maassa. Toukokuu on kurjinta aikaa näin koivuallergiselle Keski-Suomessa.

Mutta jotkut puhuvat kevätpuuhista. Osa ihmisistä ilmoittaa, että he eivät enää ehdi esimerkiksi lukea. Ymmärrän tämän puutarha- ja maanviljelysalalla, mutta en oikein muiden kohdalla. No tietysti on niitäkin, jotka haluavat kökkiä omalla pihallaan.

Minä en ole tehnyt yhtään mitään suunnitelmia, jotka liittyisivät siivoukseen tai puutarhanhoitoon. Ärg! Ei kiinnosta. Ainoa vuodenaikaan liittyvä puuha on se, että pesen talvivaatteita ja laitan niitä johonkin talteen. Toistaiseksi nekin lojuvat vielä pesuhuoneen työtasolla.

Ärsyttää kaikki hössötys, joka liittyy vuodenaikojen vaihtumiseen.

Aamulla poikani pyöräili päivähoitoon ja minä kävelin töihin. Matka ei millään meinannut edistyä. Olin koko aamun ollut kiukkuinen ja huutanut milloin mistäkin syystä pojalleni. Hän sanoi ajaessaan, kun katseli puiden latvoja:

- Nautiskelen tästä raikkaasta kaupunki-ilmasta...

Aikuisen mielestä osuvaa ironiaa tuo kaupunki tästä tuppukylästä. Mutta säätila oli oikeasti mukava, eikä täällä tiet samalla tavalla pölisi hiekasta kuin oikeissa kaupungeissa.

Kenties kärsin asenneongelmista.