Olen tainnut kotona useampanakin iltana huokaista otsikon tavoin. Poika jo hermostui ja totesi: "Aina sinä sanot noin!" Totta taitaa olla...

Meillä taitaa olla ikäkriisin merkkejä ilmassa. Joku voisi sanoa sitä uhmaksikin. Eilen poika oli tosi kiukkuinen. Mikään ei kelvannut, ja useammankin kerran hän painui pihalle tai omaan huoneeseensa itkemään (enemmän tai vähemmän sydämensä pohjasta). Lelut olivat tyhmiä, äiti oli tyhmä, isä oli tyhmä... Mikään leikki ei huvittanut. Ja viimeinen vollotus tietysti tuli siitä, kun sanoimme, että voi ne synttärit lauantaina perua, jos on noin tyhmää täyttää viisi vuotta. Reppana ei tiedä, kuinka olla iso tai pieni. Haluaisi kovasti auttaa, mutta hermostuu, jos taidot eivät riitä. Tai siitäkin ärsyyntyi, kun on niin lyhyt (= olisi pitänyt olla aikuisen pituinen). Useampaan kertaan hermostui, kun ei saanut kastella pihaa (ainakin tunnin ukkoskuuro oli ollut päivällä!) tai ei tullut lupaa hakea tikkaita varastosta. Että sellainen ilta! Aamulla lupasimme, että tänään riitelemme vain "puoli iltaa"! Aviomieheni saa olla onnellinen, kun ei ole tänä iltana kotona...

Ikävaihe noin neljästä tähän viiteen asti oli minusta/minulle pojan elämän helpoin. Saa nähdä, mitä seuraava ikävuosi tuo tullessaan!

P.S. Olen lomalla 24.-31.8.2007 ja pois blogin ja sähköpostin äärestä. Tämä on jo syyslomamme!