Uuden, kauniin sivupohjan kunniaksi päätin sanailla tänne jotain. En ole neljännesvuoteen kirjoittanut mitään henkilökohtaista blogiini.

Mitäkö kuuluu? "Ei erityistä." tai "Kiitos, hyvää!" - riippuen päivästä. Tämän viikon poika on ollut mummolassa, joten olen ilman muuta ollut iloisella mielellä. Parina ekana iltana tuntui kyllä oudolta mennä nukkumaan ilman lasta, mutta vapaus on ihanaa! Ja mummolasta on tullut puhelimitse viestiä, että hyvin menee sielläkin. Omien sanojensa mukaan poika viihtyy siellä paremmin "yksin" eli suomeksi sanottuna ilman äitiä ja isää. Kenties se tietää suurempia vapauksia?

Minä tein elämäni ekaa scrapbookia eli leikekirjaa pojan syntymän ajoista ja ristiäisistä, siis syksyltä 2002. Käytän valokuva-albumia, jonka muutama vuosi sitten löysin uutena kirpputorilta. Hauskaa puuhaa, ja askartelun jäljet näkyvät myös pienenä paperisilppuna olohuoneen tummanpunaisella matolla! Työskentelyasentoni oli kaikkea muuta kuin ergonominen, kun tuota vapaapäivänäni keskiviikkona näpertelin... Alunperin aioin tehdä ATC-kortteja, mutta niitä sain tehtyä peräti kolme kappaletta! Intoa olisi vaikka sataan - ostinkin nimittäin 100 valmiiksi tehtyä pohjaa, kun pääsin viime sunnuntaina privaatisti Hetan (ja sammakoiden) luo.

Jos lukuisat X-pistoystäväni ihmettelevät, miksi en kirjoita mitään ristipistoista, niin enpä ole niitä viime aikoina tehnyt... Yhden enkelityön pistelin alkuvuodesta ystävälle menneeseen lohtupeittoon, jonka erittäin kauniisti viimeisteli Vattumato.

Suurin osa vapaasta ajastani on taatusti mennyt lukemiseen. Tässä luettujen listaa, kun en ole niitäkään suuremmin jaksanut kommentoida. Kaikille kuitenkin suosittelen Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjaa tai jos pidät enemmän tosielämän kertomuksista, niin Kabulin kauneuskoulua. Molemmat sijoittuvat Afganistaniin.

Postikortti-ihmisiä tapasin kerralla parikymmentä, kun meillä oli 29.3. megamiitti Jyväskylässä. Kortteja lähetimme yli 200 kappaletta! Kenties saimme kummastelevia katseita, kun allekirjoitimme jokainen kortteja urakalla. Hauskaa oli. Valitettavasti nyt postcrossing-foorumilla on käyttökatkos, joten en pääse laittamaan linkkiä sinne. Olisi ollut hauskaa laittaa blogiystäville kuva-arvoitus, kuka tunnistaa minut tuosta pc-porukan ryhmäkuvasta...

Bratislavan-matka lähestyy, se on huhtikuun viimeisellä viikolla. Poika menee silloin toiseen mummolaan lomailemaan. Hieman jännittää, miten ehdimme lentokentälle ajoissa, ja erityisesti vaihtaa oikeaan koneeseen Prahassa. Mutta jospa siellä toimisi hyvin englanninkieliset kuulutukset... Yleensähän Bratislavaan mennessä lennetään Wienin lentokentälle, mutta tämä menee toisin. Varsinainen omatoimimatka siis kyseessä, ja en ole niitä ennen harrastanut. Onneksi mieheni on mukana.

Kesällä lomailen kesäkuussa ja silloin pysymme kotimaassa. Tuntuu mukavalta jo nyt, kun ulkona on valoisaa. Muuten en erityisemmin välitä kesästä. Loma on tietysti aina loma.

Toivottavasti seuraava päivitystä ei tarvitse odottaa yhtä pitkään... Mukavia kevätpäiviä kaikille!