Poikani on kuumessa (3-vuotiaalla noin 39 ja välillä enemmänkin). On nukkunut paljon. Silloin kun jaksaa leikkiä, leikkii mieluusti minun kanssani. Kun loikoilee, on isänsä sylissä. Nyt loikomistilassa, vaikka nukkunut kahteen otteeseen päivällä.

Välillä päästän mielikuvitukseni irti ja kuvittelen pojan olevan kuolemansairaana. Se olisi rangaistus minulle itsekkyydestäni. Sitten katuisin kaikkea ja muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. No tiedän, tyhmää... Vilkas mielikuvitus?

Oikeasti suurin huolenaiheeni on, jos en voi viedä poikaa maanantaina hoitoon. Joudun perumaan kaksi sovittua menoa ja jäämään kotiin pojan kanssa. Siinä menisi kolmanneksi viimeinen vapaapäiväni hukkaan. Niin, sanoinhan että olen itsekäs kakkiainen!