...miesväki lähti katsomaan taloa järven rannalla. Hinta 220 000 e. Liian kallis ja kaukana, kun on 5 km keskustasta. Yhdellä autolla ei enää pärjäisi. Onneksi vastaava sijainti ei ole koskaan ollut unelmani, niin en edes lähtenyt mukaan. Olen siellä kyllä joskus käynyt lukupiirin merkeissä. Ja karmivinta on tietysti, että pomoni olisi rajanaapuri!

Maanantaista lähtien olen saanut laiskotella. Poika on ollut ryhmiksessä koko päivää ja mies töissä. Minä otan pehmeän laskun töihin ja opintoihin. Silti, 25.8. lähestyy. Jotenkin ei jaksa kiinnostaa, ei vielä. Sijaisen sijainen soitteli tänään. En edes vastannut puhelimeen. Kamalaa vastuunpakoilua. No, ryhmiksestä lähtiessä kurkkasimme kirjastoon ja sovin, että käyn siellä ilman poikaa ensi viikolla, heti maanantaiaamuna.

Poika oli selittänyt hoidossa: "Kun äiti on kirjastossa, isi hakee minut". Hyvin on asia sisäistetty, vaikka näin ei ole vielä koskaan toimittu! Hienoa. Tänään poika palasi normaaliin rytmiinsä eli heräsi klo 6.05. Sopivasti näin perjantaina, niin eipä tule viikonloppuna nukuttua liian pitkään... Eilen meni nukkumaan ehkä klo 21.55. Kohtuullista, menisikin näin.

Viiikonloppu menee remonttipuuhissa miesväeltä. Betoniportaat pitää purkaa talon edestä ja rakentaa uudet. Poika aikoo leikkiä mummun kanssa ja mä saan pojan mukaan "istua terassilla ja pistellä" (= tehdä ristipistoja)! Oikein tuli lupa, kiva. Pakko onkin saada eräs lahja valmiiksi ja maanantaina postiin. Se oli alunperin tämän viikon projekti, mutta... Ehkä liikaa roikkumista netissä, jopa chatissa kaverin kanssa, ja tänään piti oikein siivotakin! No, olen mä viikon aikana siivonnut vaatekaappeja ja pakastinta tyhjentänyt. (Laiska töitään kehuu.)

KATI. Jos kurkkaat tänne asti, lupaan sinulle kirjeen ensi viikolla. En pääse kommentoimaan sinun toista komerosi - taitaa olla lukossa. ;)