Viime päivinä olen lukenut nuortenkirjoja, mutta kyllä tuollainen viisi nuorisolle suunnattua romskua alkaa olla yläraja, sitten on luettava jotain oman kiinnostuksen mukaan. No, eilen kävin sekä Toivakan että Jyväskylän kirjastoissa, enkä ole edes ehtinyt tuota kassia purkaa... Pojalle kyllä annoin sieltä lukemista - ja luin hänelle Miinaa ja Manua, Kuudennen kerroksen Maikkia ja jotain Maisa-kirjaa.

Venho, Johanna: Okulus ja Livian talo

Jännitystä 3-4 luokkalaisille. (Niitä tuleekin huomenna vierailulle. Jännittää hieman.) Kuka on yöllinen hiippailija? Onko Livian talo noitatalo? Neljä tähtöstä.

Gavalda, Anne: 35 kilo toivoa

Taitava ranskalaiskirjailija, joka voisi kuitenkin yhä pysytellä aikuistenkirjojen parissa... Pääosassa koulua inhoava poika - miten hänen käy? Kuka tätä lukee? Epäilen pojille liian tunteelliseksi tekstiksi. Kaksi tähteä.

Marttinen, Tittamari: Viivi Pusu ja Tuhkimon tennari

5-luokkalaisen Viivin elämää: rakkautta, koululehden toimittamista ja ystävyyttä. Hauskaa ja sujuvaa tekstiä. Loppu on yllättävä! Marttinen on hyvä kirjailija. Vähintään neljä tähtöstä.

Lehikoinen, Anne-Mau: Sikuriinan salaisuudet

Päiväkirjamuotoinen tarina Sikuriinasta. Tarinassa on hyvää huumoria. Sikuriina pohtii perheen ihmissuhteita: vanhemmat ovat eronneet, mutta isällä on uusi nainen. Isosisko hihittää puhelimessa ja äiti joogaa. Sopii nuoremmille kuin Viivi Pusu, jo alaluokkalaisille, joilla on hyvä lukutaito. Neljä tähtöstä.

Puikkonen, Arja: Haloo, kuuleeko kaupunki

Tavallinen tarina, kuinka kaupunkilaisserkku joutuu lomalla maalaisserkun luo. Maalla on tylsää ja sukulaiset kamalia. Lopulta kirja kuitenkin käsittelee kiusaamista ja tekeekin sen koskettavalla tavalla. Ahdistavia kohtia, joita aikuinenkin miettii jälkeenpäin.

"- Minä kerron Pentille, Iida vinkaisi.

- Pitäiskö Miniapinaakin vetää lättyyn, Pikku sanoi.

Enää Anna ei uskonut korviaan. Eikä silmiäänkään: Pikku nappasi Iidaa letistä ja pyöritti. Iidan pää heilahteli holtittomasti. Iidakin pelästyi niin, ettei pystynyt edes huutamaan. Silmät ja suu levähtivät kauhusta auki, mutta Iida ei itkenyt."

Ihmettelen, miten tätä suositellaan jo neljäsluokkalaisten oppikirjassa. Silti, vahvasti neljä tähteä.