Kolmen vuoden poissaolo kirjastosta on riittänyt tiputtamaan minut täysin pois nuortenkirjallisuuden kelkasta. Yritänkin nyt lukea lapsille ja nuorille tarkoitettuja kirjoja (siinä sivussa kun on Reijo Mäkeä ja Tommy Hellsteniä kesken). Fantasiaa on ilmestynyt todella paljon, mm. Harry Potterin ansiosta. Se ei minua oikein kiinnosta, ja ne kirjat lapset löytävät ilman minun vinkkaustanikin.

Aloitin tänään Koirista parhain -kirjaa, jonka on kirjoittanut Helena Meripaasi. Alaotsikkona on Koirahullun päiväkirja, joka ei tietenkään oikein istu minuun. Luin ekan luvun ja saa jäädä siihen. Tämä on todellakin vain koiraihmisille, pelkkää koiranäyttelykuvausta.

Luku päättyy näin, kun Ulla saa arvostelun koirastaan:

"- Helvetin Kisse ja helvetin piski, Ulla sanoi. Kakkonen. Voi helvetin helvetti."

Kamalaa kieltä kirjassa, jossa on takakannessa suositus 9 -->

Ei tätä voi suositella kenellekään. Saisivat hävetä Otavassa!