Ääneni on poissa. Järkyttävää olla töissä, kun ääneni ei hetkittäin ole kuin kuiskauksen vahvuinen. Eräs ihminen neuvoi, että kuiskaaminen rasittaa ääntä vielä enemmän, mutta kun ei kerta kaikkiaan tule "vahvempaa" ääntä. Jospa paranisin viikonlopun aikana. Huomiseksi tuskin ihmeitä kannattaa odottaa. Maanantaista lähtien minulla on ollut aluksi kurkkukipua, sitten yskää. Nyt ei ole muuta kuin erittäin kuivaa yskää ja (lähes) äänetöntä oloa.

Arki-illat ovat taas menneet nukkuen. Olen nukahtanut jopa poikaa ennemmin. Hän ei minua paljonkaan kaipaa, sillä isi on suosikki tällä hetkellä. Jopa yölläkin hän saattaa huutaa äitiä omassa huoneessa ja sanoa, kun menen sinne "Äiti on tyhmä." tai "Mene pois!". En ole sitten väkisin tupannut seuraan... Toisaalta, pieni irtiotto tekee vain hyvää. En todellakaan sure ja kaipaa poikaa, kun olen töissä. Kun avaan kotioven, hän yleensä huutaa minulle innostuneena jotain, mutta ei heti vaadi minua seuraksi. Ehdin lepäilläkin, kun hän on hereillä. Harvinaista. Saa nähdä, miten ensi kuussa. Suhdanteet ovat herkkiä.