Vihdoin ja viimein sain mieheni kotiin. Melkein kaksi vuorokautta myöhemmin kuin piti... Tuliaisiakin oli muistanut tuoda sekä minulle että tietysti pojalle. Eilen olikin lähes puoliyö ennen kuin poika malttoi nukkumaan.

Aamulla heräsimme sitten siihen faktaan, että bussilla ei pääse kaupunkiin. Ei kun auto miehelle ja hän aikaisemmin töistä kotiin, että pääsen itse klo 17 lähikirjastoon 14 km päähän. Minun piti perua eräs suunniteltu meno tiistaina enkä voi nyt edes kampaajalle aikaa soittaa, kun vakikampaaja on tuolla naapurikunnan puolella. Täytyy siis kärsiä tästä pliisusta ja värittömästä kampauksesta. Kävely töihin tekee kyllä hyvää, kun olen täällä kylillä eli kävelymatka on vain noin kilometrin luokkaa.

Kovin on arkiset tunnelmat ja töitäkin pitäisi jaksaa tehdä... Osa pohjoisemmassa asuvista tutuista lomalla.