Olen joskus ihmetellyt, kuinka lapsia voidaan jättää parkkiin sinne sun tänne. Kaupungissa ehkä ostoskeskuksen leikkipaikalle ja täällä maalla vaikka kirjastoon. Kuinka pitkä on kohtuullinen aika, minkä lapsi voi viettää vieraassa ympäristössä ilman vanhempiaan?

Vastaus riippuu tietysti suuresti lapsen iästä. Kirjastossa juuri kouluikään ehtinyt lapsi voi roikkua parikin tuntia netissä, kun vanhempi on muualla. Kirjastonhoitajalle vain ilmoitetaan, että tulen hakemaan tuon lapsen myöhemmin. "Sillä on puhelin, että voi soittaa, jos tulee ikävä..." Hohhoijaa! Tuskin lapsi soittaa, vaan tyytyy pelamaan pari tuntia ties mitä pelejä. (Ja älkää edes ehdottako, että henkilökunnan pitäisi seurata ja sensuroida, mitä lapset netissä tekevät. Kenen aika siihen riittäisi?) Itse odotan hartaasti, että aikuinen tulisi paikalle, niin pääsisin siitäkin oheisvastuusta.

Pienin lapsi, joka on ollut yksin kirjastossa, on ollut nelivuotias. Silloin jouduin välillä häntä todella vahtimaan. Ei millään pahalla, mutta...