Sain tänään palautetta opinnäytteeni alusta - peräti seitsemisen sivua tekstiä olen saanut paperille! Ihan kiva oli kuulla, että suunta on oikea. Kyllä sitä vielä jotain osaa, kunhan tarttuu työhön. Silti, aika alkutekijöissä olen yhä. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole tekstin tuottaminen, vaan sen kirjoitusajan löytäminen, koska sitten sitä tekstiä kyllä tulee, jossa saa jonkun aikaa (vähintään tunti) istua koneella. Tuntia lyhyemmässä ei paljon muuta ehdi kuin muistella, mitä on tehnyt ja mitä pitäisi tehdä ja lukea lähdeteoksia ja muistiinpanoja... Varsinaista uutta tekstiä en kyllä siinä ajassa paljon ehtisi synnyttää.

Pomoni en sen sijaan ole saanut kiinni. Aikataulumme eivät oikein sovi yhteen, varsinkin kun fyysisesti sijaitsemme eri rakennuksissa. Jos menen aamuvuoroon, en ehdi käymään hänen juttusillaan. Iltavuoroon mennessäni hän taas on yleensä ruokatunnilla... *huoh* Nyt pistin viestiä, että tulen maanantaina. Täytyy tehdä oikein kysymyslista.

Poika suri, kun eräs ryhmiskaveri oli sanonut hänen Kärppäpaitaansa tyhmäksi. :/ Sanoi, että ei enää ikinä laita sitä päälle. (Tähän asti paita on ollut niin mieluinen, että hyvä kun on pesussa ehtinyt käydä...) Lohduttelin, että aikuisetkin ovat eri mieltä urheilussa eikä siitä tarvitse välittää. Hetken päästä poika jo rallattelikin: "Kärpät on rautaa", sitä vanhaa kannustuslaulua. - Niin, mehän asumme täällä Jyväskylän (ja Jypin) vaikutusalueella. ;)

Kaikki muuten ovat varmaan kuulleet kahvihampaasta, jota kolottaa. Itselläni on teehammas - keltainen sellainen. Pojalle on ilmaantunut milloin mitäkin: "hedelmähammas" ja "jäätelöhammas" esimerkiksi. Ja jotain on tarttunut papoilta, kun hän syö tällä hetkellä mielellään makkaraa (Gotler tms.) suoraan paksusta makkarapötkystä leikattuna. Mitä paksumpi pala, sen parempi. ;) Onneksi lapsella ei ole paino-ongelmaa, vaan hän on pikemminkin hoikan sorttinen. Silti, joskus olen kyllä huolestunut hänen ruokavaliostaan. Onneksi hän saa lounaan ja välipalan ryhmiksessä...