Tällä viikolla on puuhaa riittänyt. Juuri kun olin huokaissut helpotuksesta ja saanut kirjavinkkauksen pidettyä 3.-6. lk:n oppilaille koulun puolella, niin eiköhän satu välitunnilla onnettomuus. Eräs poika juoksi kirjaston lasioven läpi. Ei, se ei todellakaan ollut turvalasia - koulukin täyttää pian 125 vuotta, rakennuksen ikää en tiedä. Lääkärireissu ja tikkejä käteen, kuulemma. Minä siitä jatkoin vähemmän tyynenä toiseen kirjastoon iltapäiväksi. Onneksi sain lohtua, että se ei ollut minun syyni yms. No onnettomuus on tietysti onnettomuus. Täytyy pistää porttikielto jatkuvalle kirjastossa ramppaamiselle. Kyllä yksi kerta päivässä saa riittää, turhaa kohellusta estää sekin.

Ja mitähän muuta? Eilen olin maakuntakirjastolla päivän koulutuksessa. On aina virkistävää nähdä saman alan ihmisiä, kun yksin työskentelen. Tuota tuntia valmistellessa meni keskiviikon vapaa-aamu (luin sitä varten 10 lasten- ja nuortenromskua, vaikka enemmänkin olisi voinut). Tiistaina sain em. paketin ja kävi vieras lääninhallituksesta töissä. Maanantaina - ai niin, onneksi ehdin kampaajalle - ja kuulin, että kampaajani on irtisanoutunut. Siispä pitää etsiä uusi kampaaja, mikä ei olekaan täällä maalla helppo juttu. Pitää olla luottokampaaja, jolle ei tarvitse vääntää rautalangasta mitä tehdään.

Nyt painonhallintaryhmän kautta viikonlopun viettoon kotosalla.