Viikonloppuna aloitimme tehdä remonttia, joka on ollut suunnitteilla keväästä 2006 lähtien. Kyseessä ei ollut mikään akuutti ongelma, vaan pojan huoneen ilmeen piristys. Tapetit pois ja maalia tilalle sekä uusi lattia likaantuneen muovimaton paikalle. Hyvä, että odotimme näin kauan, sillä 1) poika jaksoi itsekin repiä tapettia pois vaikka kuinka kauan - oli oikeasti avuksi ja todella ylpeä, kun teki "aikuisten töitä" ja 2) silloin kun ei jaksanut auttaa, niin poika leikki kuitenkin enemmän yksikseen kuin viime keväänä. Silti, enimmäkseen tuo remontti on mieheni vastuulla, lähinnä tuossa tapetin repimisessä olimme mukana pojan kanssa.

Seinien väriä ei olla vielä edes valittu, mutta monen vaihtoehdon kautta olemme kallistumassa kuitenkin johonkin vaaleaan. Lelut ovat kuitenkin värikkäitä ja huone on yleensä hyrskyn myrskyn... Muuten meillä on parissa huoneessa ratkaisuna yksi värikäs seinä (makuuhuoneessa tummanpunainen ja työhuoneessa appelsiininkeltainen).

Vanhan tapetin alta löytyi myös muumitapettia, todellista retroa ja aivan ihanaa! Harmi kun sitä ei ole missään jäljellä jotain rullan loppua (edellisten asukkaitten laittamaa, ehkä joskus 80-luvulla tai talon rakennusvaiheessa 70-luvulla)... Mutta tuo otsikko tulee siitä, että poika haluaisi katsoa muumeja - jatkuvasti! Vaikka ne sarjat ovat ihania, niin mulla tunkee muumit jo korvista! Äks. Eilen poika oli flunssassa, joten hän todellakin katsoi monta tuntia telkkaria. Ihan hirvittää laskeakaan sitä tuntimäärää. Muutenkin hän haluaisi katsoa liikaa lastenohjelmia, usein minä annankin... Helppoa viihdyttämistä, mutta huonon omantunnon siitä saa.