Kirjoitin varmaan A4-pituisen vuodatuksen pahaa oloa ja läskiä ja kiloja. Se ei tallentunut teknisten ongelmien takia! Voi vitsi...

Nyt yritän tiivistää saman, että pääsen iloisena (!) ja pirteänä (!) jatkamaan töitäni. Paino on 102,8 kg. Olen typerä, inhottava, läski. Itkettää. En silti osaa muuta kuin ahmia herkkuja. "Oikea" ruoka inhottaa! Haluan jotain, jonka voin nopeasti ahtaa suuni ja joka mieluiten maistuu makealta.

Eilen söin muistaakseni näin:

Aamupalalla mysliä, leipää ja teetä.

Lounaaksi ja välipalaksi jäätelöpuikko, perunalastuja purkillinen, viipale pizzaa. Teetä.

Töiden jälkeen klo 19 loppu pizza, sellainen kaupan lätty, jota tuunattu meetvurstilla.

Kotona ainakin teetä ja ehkä leipää, en muista, yksi tai kaksi.

Yöllä ensin neljä ruisleipää. Koska peli oli jo menetetty, söin vielä neljä ruisleipää.

7.6. menen juttelemaan psyk. sairaanhoitajan kanssa terveyskeskuksessa tästä painojutusta. Hänen juttusillaan olen käynyt ennenkin. Haluaisin silti sellaisen ihmisen, joka tietää juuri syömisongelmista, on erikoistunut niihin. Painoindeksini on yli 35, mutta ainakaan mitään laihdutusryhmää ei tk:lla ole tarjota.

Olen myös ollut Kiloklubin jäsenenä pian kolme kuukautta. En ole uskaltanut käydä sivuilla kuin kerran. Pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja vahtia jokaista suupalaa. Se on tosi tylsää. Koen, että elämässäni ei ole mitään iloa, jos en saa vapaasti syödä.

Yhteen epäviralliseen laihdutusporukkaan (Postcrossing-forumin kautta) myös ilmoittauduin. Ilmoitin sinne väärän lähtöpainon, epähuomiossa, koska en ollut käynyt juuri vaa'alla. Taisin ilmoittaa 98 tai 99 kg. Kahden viikon päästä pitäisi olla kaksi kiloa kevyempi, niin saisin muilta porukan jäseniltä postikortteja. (Juu, keräilen niitä.) Kun en siihen pääse, pistin osittain senkin takia ranttaliksi. Eli kun tavoite pettää, paino aina alkaa karata päinvastaiseen suuntaan ja tilanne on pian kahta kauheampi.

En haluaisi syödä mitään, mutta kun jotain pitäisi syödä. En halua valmistaa ruokaa. Jo vaikkapa salaatin tekeminen tuntuu liian isolta henkiseltä ponnistukselta. Haluan jotain sellaista, jonka pakkaus vain avataan ja ruoka mätetään suuhun.

Inhoan itseäni. Kohta viikon rantaloma Kreikassa. Uikkarit, hyi. Perheen kesken se olisikin vielä siedettävää, mutta miehen vanhemmat, laihat kuin mitkä, ovat mukana. Puhuvat aina rumasti, jos joku tuttava on lihonut yms. Poika rakastaa uimista ja varmasti viihtyy rannalla. En voi sieltä poiskaan olla, enkä laittaa lasta yksin veteen. Ahdistaa. Mun piti siis tässä vaiheessa painaa jo 80 kg...