Jos Jumala on olemassa, anna tuo meidän pojan nyt nukahtaa, että saan kirjoittaa tämän kommentin nyt loppuun...

Kävin katsomassa hetki sitten Teatterikoneen näytelmän Minusta tulee isona. Otsikko kertoo päällimmäisen tunnelman. Joku siinä tökki, en osaa sanoa mikä. En lainkaan koskettanut, huvitti vain pienesti, tarina vastakkainasettelu Jussi-pojan elämässä (urheilu ja taide) oli tylsä. Hohhoijaa. Onneksi en ole kriitikko. Haluaisin mielelläni sanoa jotain hyvää esityksestä. Mutta minulle tuli heinänuha, joten taisi olla huono päivä. Tosin aurinko paistoi! Erittäin hyviä näyttelijöitä tässäkin näytelmässä kyllä oli, ja Haihatuksen heitto oli todella hyvä urheiluseuran nimi. Edelliset Teatterikoneen esitykset olivat erittäin hyviä, siksi odotukset olivat korkealla. Minusta tulee isona saa kuitenkin hautautua kesän 2007 muistoihin.
Kiitos joka tapauksessa, että maallakin saa käydä teatterissa!

Jaa, lapsi ei ole vielä ampaissut pois makuuhuoneesta. Toivotaan parasta, että saisin olla loppuillan insinöörin seurassa...

Ai niin tähän on pakko laittaa sekin, että poika sanoi taas tänään hoitotädille, että hänestä tulee puutarhuri. Se on ollut kesän ykköstoive. Ei, en ole istuttanut yhtäkään kasvia tai kitkenyt kukkaa. Puutarhanhoito tarkoittaa meillä sitä, että ruohikkoa leikataan vähintään kerran kuukaudessa ja kivikkokasvia kiulussa kastellaan, kun mummu eli kasvin lahjoittaja tulee käymään. Tässä ei ainakaan ole vanhempien esimerkki vaikuttanut. Sen kerran poika uskoo vanhempiensa osaamiseen, että hänestä äiti (kirjastonhoitaja) on parempi lukemaan kirjaa ääneen ja isää (insinööri) tarvitaan, kun rakennetaan legoista kulkuneuvoja. Äiti kelpuutetaan kyllä taloa rakentamaan.

5-vuotiaana minusta piti tulla kirjastonhoitaja.