Kaikki tuttavat eivät (vielä) ole naamakirjassa, joten tässä siellä julkaisemani "kiertokirje". Sain niin mainioita vastauksia, että haluan jakaa sen muillekin. Tämä on tehty poikani (s. 2002) kanssa maanantaina 30.3. eli päivää ristipistoviikonlopun jälkeen, mikä kyllä näkyy vastauksissa:

Tauon jälkeen päätin avata blogini uudestaan... Suljin blogini viime vuonna, kun tuntui, että en millään ehtinyt kirjoittaa. Nyt ei todellakaan ole aika lisääntynyt, mutta päätin yrittää silti. Yhtenä syynä on Violariumin järjestämä upea ristipistoviikonloppu, jossa useimmilla osallistujilla oli oma blogi. En minäkään sitten halua olla muita huonompi varsinkin, kun jotkut tutuista ovat tätä blogia kaipailleet... Laitoin blogini salasana taakse, kun en sitä päivittänyt.

Nyt viikonlopun ristipistelyn jälkeen on hämmentynyt olo. Mistä löytäisin tasapainon harrastamiseen? Haluaisin lukea, kirjoittaa postikortteja ja tehdä ristipistoja. Joskus pitäisi myös harrastaa liikuntaa. Noita harrastuksia ei mitenkään voi yhdistää... Ja lisäksi minulla on myös runsaasti skräppäys- ja muita askartelutarvikkeita odottamassa vuoroaan. Jokaiseen noista harrastuksesta voisin käyttää useita tunteja päivässä... Joo, ja mulla on myös työ ja perhe.

Että sellaista! Olisi hauska saada kommentteja muilta aktiiviharrastajilta.

Kyhmyjoutsen

Poikamme menee 11.8. eskariin ja viettää synttäreitään siitä kahden viikon päästä. Ikää tulee siis kuusi vuotta. Olen ylpeä pojastani.

5.8. pojalta lähti eka hammas pois, melkein vahingossa. Uutta ei vielä näy tilalle. Mummu lohdutti, että kyllä se jouluun mennessä kasvaa! - En usko itse, että siinä niin kauan menee... Ekana iltana poika ei voinut puhua eikä syödä, mutta onneksi vaiva parani aamuun mennessä.

Muuten on ollut kiukkuista aikaa! Ensin kesäloman loppumisen ja sitten mummolasta tulon jälkeen on ollut usein huutamista ja potkuja ja huitomista. Ikävintä siinä on, että me vanhemmat emme yleensä edes tiedä syytä. Nyt tilanne on muutaman päivän ollut parempi. Toisaalta taas eskarin aloittaminen alkaa varmasti jännittää, vaikka mukavaa siinä on, kun tapaa kaverin, joka on ollut koko kesän lomalla hoitopaikasta. Iltapäivisin poika menee taas ryhmikseen, vaikka ei ole innostunut ajatuksesta...

Hassua eskarin aloittamisessa on, että siihen ei ole kuin pari arkipäivää, emmekä tiedä vielä kaikkia käytännönasioita. Ei ole tietoa, onko eskari neljänä vai viitenä päivänä viikossa. Ei ole tietoa, milloin se alkaa aamuisin. Ekana päivänä koulut alkavat klo 9.00, mutta se ei varmasti ole tavallinen aloitusaika. Täällä eskari toimii alakoulun yhteydessä, joka on saman katon alla kuin työpaikkani. Kätevää, kun pojalla ja äidillä on aamuisin yhteinen matka. (Tosin ehtisin kyllä käymään kotona niinä päivinä, kun menen iltavuoroon puoleen päivään.)

Uskon, että lapsemme viihtyy eskarissa, vaikka sopeutumista se vaatii. Miten hän jaksaa olla osa ryhmää ja toimia yhdessä muiden kanssa? Kouluympäristö on meluisampi, vilkkaampi ja isompi rakennuksena kuin ryhmis. Uusia taitoja poika on kyllä valmis oppimaan, ja kynä pysyy jo nyt melko mukavasti kädessä. Tosin poika oli kovin harmissaan, kun sai kuulla, että eskariin ei saa ottaa läppäri mukaan! Täysi nörtin alku meillä on.

Äitinä minua hieman ahdistaa ajatus pojan joutumisesta jo nyt siihen putkeen, jossa arki toistuu joka päivä samanlaisena. Enää ei ole mahdollisuutta lähteä äkkiä mummolaan tai mennä aamulla ennen töiden alkua asioille.

Perhosia on vatsassa.

Pitäisi varmaankin alkaa kirjata tänne pieniä päivittäisiä juttuja, koska muuten päivitystahti hiipuu ja hiipuu. Kotona päivittäminen ei onnistu, mikä on kurja juttu. Johtuu Applesta? Lisää moitteita armas aviomieheni saa siitä, että hän keksi laittaa tietokoneelle jonkinlaisen eston, että nettiin EI pääse klo 23-6. Ärsyttää! Arvatkaa, kuka on kahtena yönä peräkkäin ihmetellyt, miksi mikään nettisivu ei aukea...

Olin tuon samaisen miehen kanssa kuitenkin 10-vuotistapaamistamme juhlistamassa matkoilla, Bratislavassa 28.4.-2.5. Oli kivaa! Eilen luin Me naisista toimittajan kommentin, että Bratislava on kuin toinen Tallinna. :) Käsittääkseni se tarkoittaa ostosmahdollisuuksia ja arkkitehtuuria. Mutta suurin ero on, että Bratislavassa ei kuule suomen kieltä! (Yhden ainoan kerran kuulimme kaupungilla suomea puhuttavan.) Siellä ei myöskään pärjää suomella eikä läheskään aina englannillakaan. Postissakin minun piti ostaa 15 postimerkkiä sormia apuna käyttäen. - Joo, en ollut ehtinyt opiskella yhtään Slovakian kieltä... ;) Saksalla siellä olisi menestynyt tsekin ja slovakin lisäksi. Ruokalistat olivat usein vain slovakiksi! Mukavaa oli, että meitä ei aina tunnistettu turisteiksi, vaan useamman kerran meitä puhuteltiin paikallisilla kielillä (slovakkia ja tsekkiä en erota toisistaan) kadulla.

Halpaa oli ja hyvät shoppailumahdollisuudet, jos on kiinnostunut vaatteista. Minä en ole, mutta ostin muutaman kymmenen postikorttia. (Senkin määrän totesin nyt liian pieneksi.) Postikortit Suomeen tulivat tosi nopeasti: Jätimme ne keskustassa epämääräisen näköiseen kirjelaatikkoon, koska emme olleet nähneet pääpostia missään. Silloin oli vappu ja se oli myös Slovakiassa juhlapäivä, viraston ja pienemmät kaupat olivat kiinni. Kortti tuli kuitenkin Suomeen jo tiistaiksi 6.5. eli siinä oli arkipäiviä välissä vain perjantai ja maanantai.

Hotellimme Premium oli noin 3 km keskustassa ja oli ehdottomasti siisti ja mukava. Pienen harjoittelun jälkeen opimme myös kulkemaan kätevästi raitiovaunuilla ja busseilla... Ekana päivänä olimme liikenteessä kaupungilla 8 tuntia, toisena 7 tuntia ja kolmantena kolmisen tuntia. Suosittuja lauseita minun suustani olivat: "Janottaa!" ja "Taidan levätä vähän..." Tuo lepäily saattoi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nukahdin ennen iltakymmentä.... :)

Niin, Bratislavasta pitää mainita myös Tonava! Molemmilla puolilla Tonavaa on nyt kuljettu. Myös Prahan lentokenttää on nähty noin kuuden odotustunnin verran, koska siellä meillä oli koneenvaihto. Siellä kyllä kuuli suomea jonkin verran. Lensimme jokaisen lennon Czech Airlinesin koneilla, ja minua hieman hirvitti pienet koneet välillä Praha-Bratislava-Praha. En ole paljon lentänyt, mutta kuulemma tuollaisia samanlaisia potkurikoneita on Suomen sisäisillä lennoilla.

Minä mietin seuraavaksi matkakohteeksi kaupungeista Krakovaa tai Ljubjanaa... Riikakin on käväissyt mielessä, mutta sitä tuskin mieheni kannattaa. Ehkä keväällä 2009. (No joo, syyslomalla perheen kanssa menemme kyllä Haniaan, Plataniakseen. Se on taas pojan ehdoilla tehtävä reissu.) Keski-Eurooppa on mukavan lähellä!

Ai niin, eilen poika kävi tutustumassa eskariin. Olisi ollut valmis aloittamaan heti opintiensä, oli niin innostunut. Myönteinen yllätys, sillä kuvittelin hänen jännittävän niin mahdottomasti. Pienellä kylällä kuitenkin suurin osa tulevista koulukavereista on etukäteen tuttuja.

Viikonloppuna on äitienpäivä. Käsittämätöntä kuinka asiakkaatkin ovat töissä toivotelleet hyvää äitienpäivää. Pah, minä en yhtään jaksa juhlapäivistä innostua, kun joku sellainen sattuu olemaan kalenteriin merkittynä. Tänään olen muutenkin ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Pörräillään!